Leiri- ja Kaunissaaret

Perjantaina 26.7 suunta oli jälleen länteen Helsinkiin.

Merellä oli aurinkoista ja mantereella sadekuuroja, joita tiirailtiin tarkkaan. Pysähdyttiin taas helposti rantauduttavaan pieneen Leikosaareen vessa- ja ruokatauolle.

20130726_leikosaari

Matkan kohteena oli tutustumiskäynti Vasikkaluotoon, jonne Vesi-Veijo menee muutaman viikon kuluttua leireilemään.

Saarikatselmuksen jälkeen miehistö suuntasi takaisin Sipooseen. Kohteeksi otettiin Kaunissaari, jonne purjehdittiin vienossa myötäisessä yöpymään. Saaressa oli runsaasti veneilijöitä perjantai-iltaa viettämässä, mutta paikkoja löytyi kyllä.

20130726_navigointi

Aamulla yritettiin uimaan, mutta todettiin meriveden olevan hyytävää ja käytiin vain rannan suihkussa. Korjailtiin veneen säätöjä, muun muassa muiden ihmetykseksi kaadettiin masto, jotta saatiin aiemmin mereen hypännyt Windex korvattua uudella. Veneet alkoivat vaihtua puolen päivän aikoihin satamassa ja uudet tulokkaat kertoivat, että on pläkä on ohitse ja on alkanut tuulemaan.

Tarkkailtiin, että kotisatamaan tuuli olisi sivumyötäinen, joten viritettiin UPS. Mennä porskutettiin sillä noin 10 km/h, jolloin todettiin, että purje paukkuu jo äärirajoillaan. Hyvä purje se on ollut, pääsee eteenpäin todella hiljaisilla tuulilla ja jopa pieniin luovikulmiin. Hyytävä merivesi ja hellepäivä aiheuttivat ”merisavua” eli sumua, mutta näkyvyys oli kohtuu hyvä.

20130727_ups

Perämies vaihtoi tilalle vanhan myrskyfokan. Siinä vaiheessa matka oli edennyt jo suojaisemmalle Kalkkirannan selälle ja todettiin, että normaalifokka toimisi paremmin. Eikun vaihtamaan. Lähellä kotisatamaa saarten suoja plokkasi tuulta jo siinä määrin, että laitettiin moottori puksuttamaan loppumatkalle.

Suomenlinna

Keskiviikkona 24.7 Vesi-Veijo teki retken länteen, kohteena Suomenlinna. Ennuste oli luvannut hellettä, mutta siitä ei ollut tietoakaan.

Matkan varrella pysähdyttiin pieneen Leikosaareen lounastauolle.
20130724_leikosaari

Hevossalmen silta tuli nähtyä ja kuinka se aukeaa puolen tunnin välein isommille veneille, kuten Vesi-Veijolle. Helsingin edustalla purjehdittiin hetki tyylikkäästi, kunnes tuuli tyyntyi ja oli aika kurvata Suomenlinnan satamaan.

20130724_hernesaari

Suomenlinnan vieraslaiturista löytyi hyvin paikkoja, koska sää oli pilvinen ja kolea. Illallista syötiin viereisessä ravintolassa. Seuraavana päivänä aurinko alkoi porottaa ja Vesi-Veijon poistuessa takaisin Sipooseen muita veneilijöitäkin alkoi näkyä runsaammin.

20130724_suomenlinna

Puuveneitä katselemassa

Viime viikonloppuna Loviisassa järjestettiin taas pienten puuveneiden kisat eli Small Ships Races. Vesi-Veijon miehistö kävi seuraamassa lauantain puolenpäivän lähtöjä. Tuuli oli navakkaa, noin 10 m/s, ja puhurit varmasti kovempia, mikä teki pienten veneiden matkasta haastavaa.

Lähtö. Myötätuulessa hyvää vauhtia eteenpäin.

20130722_loviisa_lahto

Maaliviivan ylitys. Takaisintullessa oli veneillä sitten vastatuuli. Ihan pienimpiä hidasti myös sortaminen, kun aallokkokin puski venettä taaksepäin.

20130722_loviisa_maali

Ilkeä puuska onnistui kaatamaan yhden kisaajan. Vene ei noussut omin voimin ylös, koska se ei tyhjene itsestään. Onneksi apuvoimat olivat lähellä ja laiturissa tehokkaalla pumpulla ei mennyt kauaakaan, kun pursi kohosi takaisin pintaan.

20130722_loviisa_nurin

Sunnuntaina Sipoon Gumbostrandissa Maten rannassa oli näytillä paikallisia puunattuja puuveneitä. Tämä fiskare kiiltää niin, ettei sillä ole taidettu varsinaisesti kalastella vähään aikaan.

20130722_fiskare

Vesi-Veijo odottelee lievempiä tuulia.

Karppaajan retkiruokaa, osa 1

Perämies harrastaa rennosti vähähiilihydraattisia ruokia (suunnilleen hyväkarppauksen koulukuntaa, n. 100g hiilareita/pv). Kapteeni syö olosuhteiden pakosta samoja ruokia puurolla ja leivällä lisättynä.

Äkkiseltään hiilariton retkiruoka kuulostaa mahdottomalta, sillä mitä voi syödä, jos ei ole makaronia, riisiä tai leipää? Kannattaa miettiä, vaikkei karppaisikaan, sillä silloin löytyy mielenkiintoisia uusia reseptejä.
Veneessä karppausretkiruoka on helpompi toteuttaa kuin vaelluksella, koska mukaan voi ottaa kylmälaukun ja painavampia varusteita, jolloin ei tarvitse ennakkoon kuivattaa ruoka-aineita.

Vesi-Veijon keittiönä toimii trangia-retkikeitin.

Lanttua ja lihapullia

  • 600g lanttua
  • Porkkana
  • 1/2 sipuli
  • Valkosipulin kynsi
  • Rypsiöljy
  • 1-2 rkl creme bonjouria
  • Suolaa ja pippuria
  • 1 prk raejuusto
  • Mummon lihapullia
  • Noin 630kcal / hiilarit 33g

Keitetään lanttu- ja porkkananpalat kypsiksi. Paistetaan ne sen jälkeen hetken pannulla sipulien kanssa. Maustetaan lopuksi. Paistetaan lihapullat. Lihapullat voisi korvata ihan lihalla, jolloin hiilareita saisi vähän optimoitua lisää.

20130715_lanttu

Amerikkalainen pancake

  • 3 kananmunaa
  • 3 rkl kermaviiliä tai turkkilaista jogurttia tms
  • 3 rkl mantelijauhoa
  • 1 tl leivinjauhetta (jos on)
  • 1 tl vaniliinisokeria tai makeutusainetta (jos on)
  • 2 tl pellavansiemeniä (jos haluaa)
  • Rypsiöljy tai muu paistinrasva
  • Noin 370 kcal / hiilarit 3g (ilman makeutusta)

Sekoitetaan ainekset ja paistetaan kuten lettuja. Kuvan retkellä reseptistä unohtui makeutusaine, jolloin pancake maistuu hieman munakkaalle. Ja onnistui ilman leivinjauhetta 🙂 Makua saa myös vaihtamalla osan mantelijauhosta kookosjauhoihin. Pellavansiemeniä on mukana ”kuitulisänä” ja mustikoita voi poimia nyt lisukkeeksi metsästä! Resepti on alunperin löydetty karppaus.infosta.

20130715_pancake

Lähimatkailua

Maanantaina 15.7 Vesi-Veijon miehistö oli päättänyt lähteä pidemmälle purjehdusmatkalle Sipoon ja Porvoon saaristoihin. Vene täytettiin ruualla ja vaihtovaatteilla sekä kapteenin työkaluilla. Suunnaksi otettiin Pirttisaari. Tuuli oli navakkaa. Kalkkirannan selällä todettiin, että liian navakkaa, koska fokan käsittely muuttui mahdottomaksi. Fokka alas ja käännös takaisinpäin. Rantauduttiin taas Norkullalandetin laituriin, joka oli sopivasti tuulensuojassa.

Kapteenin hämmästyttävä työkalusarja pääsi heti töihin ja auttamaan hyytyneen akun kanssa tuskailevaa moottorivenettä. Moottori saatiin toimimaan ja päiväretkeilijät kotimatkalle. Seuraavat laiturinaapurit hämmästelivät tuttuun tapaan Vesi-Veijoa: ”Tuo on varmasti pienin purjevene, jonka olen nähnyt!”. Niin on, pienemmät ovat jollia…

Katseltiin tuuliennustetta kännykästä, joka ei ollut mukavaa luettavaa – 14 m/s myös huomenna. Käytiin iltakävelyllä laiturilta noin 700m päässä olevalla uutuuttaan hohtavalla näköalatornilla.

20130715_torni

Tornista melkein näki kotisataman! Vitsailtiin harrastavamme ekologista lähimatkailua.

20130715_tornissa

Aamuviiden vessareissulla tuuli oli täysin tyyntynyt. Mutta ennen kahdeksaa oli pakko herätä, koska voimistunut tuuli oli kääntynyt perän taakse. Vaihdettiin vastarannalle Möholmeniin. Sielläkään ei laiturissa ollut kovin rauhaisaa, joten aamupalan jälkeen aloitettiin kotimatka.

20130716_proomu

Poikettiin kuitenkin sumpille Komsalön kahvilaan. Yritettiin ensin väärään rantaan, sillä kahvila oli juuri toisella puolen saarta. Jos tietäisi, että kahvilan edessä on kolme isoa laituria, sen tunnistaisi helposti. Kahvilassa tarjoillaan nälkäisille kello 11-15 keittoa. Kahvittelun jälkeen suunnattiin vastatuuleen kotisatamaan ja purettiin retkivarustus autoon, odottamaan parempia tuulia. Kapteenin työkalusarjan vasara avusti vielä loppumatkasta naapureita jumiutuneen kiinnityshakasen irroittamisessa.

20130716_cafekomsalo

UPS-purjeen ensiretki

Vesi-Veijon purjevarusteista uupui myötätuuleen sopiva kevyt ”pallopurje”. Kapteeni selvitteli mahdollisuuksia ja tilasi Doylen purjeneulomosta UPS-purjeen, joka on jonkinsortin genaakkerin sukulainen. Mastoon porattiin ylös sille oma pylpyrä. Etukulmastaan se kiinnitettiin köydenpätkällä alas veneen kiinnityskoukkuun. Purje sijoitellaan vanttien ulkopuolelle. Ensimmäinen testipurjehdus ajeltiin Kalkkirannan selällä. Vienolla tuulella purje on oiva peli. Nyt kohtalaisella tuulella sen laskeminen oli surkea esitys. Ehkä suoraan pussiin kiskominen olisi paras taktiikka?

20130711_genaakkeri

Ruokailemassa käytiin Sipoon ylläpitämällä retkialueella Norkullalandetissa. Alueella on useampia uimarantoja, joihin jokaiselle riitti vierailijoita lämpimänä kesäiltapäivänä.

20130711_norkulla

Ruuan jälkeen perämies kävi onkimassa pohjoisrannalla laiturin vieressä. Kallio on täynnä kiinnittymisrautoja (entisiä laiturin osia?), joten Norkullalandettiin mahtuu useampikin vene vierailulle. Saaliiksi tuli 250g lahna.

20130711_onki

Maalauksen viimeistelyä ja vahausta

Tänään kiinnitettiin kattoluukkuun kaasujousi ja viimeisteltiin kannen maalausta. Sisätilamaali oli loppu. Huomenna haetaan sitä lisää kaupasta, jotta päästään vetämään viimeiset vedot.

20130708_maali

Maalarinteippi on aiheuttanut päänvaivaa melkoisesti. Se takertui hytin puolella pleksi-ikkunoihin niin, että perämiehellä meni monta tuntia ja useita desilitroja asetonia sen hinkkaamiseen pois. Asetoni (eli kynsilakanpoistoainetta saa rautakaupasta litroittain…) tuli hankittua alunperin kontaktiliiman roiskeiden siivoamiseen.

Veneen kyljissä teippi tarrasi joihinkin kohtiin kiinni yhtä lujasti. Tänään kokeiltiin sinne kaikki pesunesteet, lastat ja hinkkausvälineet. Lopulta mikrokuitukangas ja asetoni olivat ainoa yhdistelmä, millä maalarinteipin liima irtosi naarmuttamatta sinisestä kyljestä. Samalla liukeni myös hieman maalia, mikä oli pakko hyväksyä.

Kun kylki oli vihdoin puhdas, se vahattiin.

20130708_vaha

Seinäkankaan liimaus

Loputkin tiikkilistat kiinnitetty! Kansi alkaa olla viimeistelyä vaille valmis.

20130704_kansi

Sisällä riittää työstettävää. Ensin sekoitettiin kontaktiliimaa. Perämies kesti sen hajua paremmin kuin kapteeni.

20130704_liima

Kontaktiliimaa sivellään molempiin liimattaviin pintoihin eli kankaaseen ja seinään. Nyt ei tarvinnut odottaa 10 minuuttia kuivumista ennen puoliskojen liittämistä, koska kuuma hellepäivä hoiti kuivattamisen samantien. Kontaktiliiman nerokkuus piilee siinä, että ylitursunneet maalit voi sormenpäällä pyöritellä irti eikä tahroja jää minnekään.

Uusi seinäkankaamme oli joustavaa tekonahkaa, joka venyi häiritsevästi joka suuntaan. Kankaan väliin tahtoi jäädä lisäksi ilmakuplia, jotka keksittiin tasoittaa maalitelalla rullaamalla.

20130704_seina

Toinen puoli aloitetaan ehdottomasti hankalammasta eli peräpäästä. Ensimmäisessä seinässä taistelun jälkeen kangasta jäi noin 5 senttimetriä ”yli” venymisen takia. Ja liimapurkki loppui, joten huomenna taas jatkuu, rautakaupan kautta.

20130704_pera

Venemaalit maalattu tai melkein

Veneen kansi maalattiin kolmeen kertaan. Ensin pohjamaali eli primer, jota sattui kaupassa olemaan vain harmaana. Sen päälle kaksi kerrosta lumikkia. Viimeisenä tänään tallustelualueille kerros liukastumisen estoa eli karhennusmaalia. Aiempi karhennus oli röpelöä pinnaltaan, tämä uusi on vain karheaa. Vielä tänään pensseleitä ei voinut heittää menemään, sillä muutamassa kohtaa pitää lopuksi paikkailla ja istuinlootan luukut ovat vielä yhtä maalikerrosta vailla.

Maalin kuivuttua seuraavana oli murtuneen kaiteen uudelleenkiinnitys. Ennen maalausta murtunut kohta oli paikattu uusiksi lasikuidulla. Vanha kaide ei tahtonut oikein mennä sijoilleen ilmeisesti siksi, kun se on repsottanut jo monta vuotta. Mutta hieman voimaa ja viilausta, niin ruuvit saatiin väännettyä paikoilleen.

Sen jälkeen urakkana olivat uudet tiikkilistat. Sopivia listoja ei myynyt mikään kauppa, joten piti ostaa tiikkilauta. Saken avustuksella saatiin laudasta sopivaksi sirkkelöidyt palikat. Koska veneen reuna on hieman kaareva, listoja haudottiin lämpimällä vedellä kastelluissa pyyhkeissä, jonka jälkeen ne viritettiin puiden syyt huomioiden kuivamaan puristimilla oikeaan muotoonsa.

Vanhojen tiikkilistojen reiät kannessa hyödynnettiin. Ensin niihin pursotettiin Sika-fleksiä ja sitten perämies ujutti ruuvin kajuutasta, jonka kapteeni asetti tiikin pohjassa olevaan reikään. Sika-fleksiä myös listan alle ja kuivumaan. Ensimmäiset kaksi näyttivät menevän kuin Strömsössä.

Kuvassa ensimmäiset tiikkilistat ja kiinnitetty kaide. Valmista ei tullut, vielä olis pari juttua…