Kaikki kirjoittajan kazam artikkelit

Pirttisaari – Söderskär

Uivaa seuraavana päivänä päästiin sitten merelle. Oltiin kateltu jo aiemmin että kelin puolesta Vesi-Veijollakin voisi hyvinkin päästä käymään Söderskärissä. Aiemmin oltiin suunniteltu että voisi ensin mennä yöksi Pirttisaareen taikka Kaunissaareen jotta ollaan seuraavana päivänä valmiiksi lähellä. Tosin Söderskärin palveluiden romahtaminen vuokrakiistojen takia arvelutti; kuten myöhemmin totesimme mm. saaren WC:t ovat visusti lukossa.

blog_pirttisaari_horisontti

Päästyämme Pirttisaareen jouduimme toteamaan että muutkin olivat huomanneet kauniin viikonlopun. Satama oli tupaten täynnä veneitä eikä edes Vesi-Veijolle löytynyt paikkaa. Sataman tungosta olimme jo ounastelleet kun ohitimme Makkaraudenin ja Lervikenin. Niissä oli yksi jos toinenkin vene ankkurissa taikka rannassa.

blog_pirttisaari_satama

Teimme kuitenkin satamassa U-käännöksen ja ankkuroiduimme suht. lähelle satamaa kalliorantaan. Kyseiseen kohtaan ei tosin muilla kuin nostokölisillä purkkareilla ole asiaa eikä normaalia matalammalla ollut merivesi helpottanut tilannetta. Mutta kun sää oli täysin tyyni eikä isoja laivoja mennyt vierestä, niin kyllä siinä hyvin yhden yön majoittui.

blog_pirttisaari_ranta

blog_pirttisaari_ankkuri

Vessa-reissulla kapteeni oli tunnistavinaan kauempaa pari tuttua hahmoa kävelemässä laituria kohden ja asiaa tarkemmin tutkittaessa Adeline löytyi laiturista.

Epäonnistuneen geokätköily-yrityksen jälkeen istuimme iltaa Adelinan hytissä ihmetellen maailman menoa ja molemmat miehistöt haaveilivat isommista veneistä.

Seuraava aamu valkeni hienoissa merkeissä ja kävimme bongaamassa kätkön, nyt paremmalla menestyksellä. Jatkoimme sitten purjeilla Söderskäriä kohden.

blog_soderskar

Totesimme että kaunis päivä näkyi Söderskärissäkin, mastoja näkyi jo kaukaa ja kalliorannat oli täynnä suurempia ja pienempiä veneitä (Vesi-Veijo näkyy vesibussin ja moottoriveneen takana).

blog_soderskar_nakymat

Sattumalta turisteja kuljettanut vesibussi tuli samoihin aikoihin rantaan ja päästiin sitten tutustumaan myös majakkaan. Majakan lyhty on sammutettu jo aikaa sitten mutta se on ollut aikanaan Suomenlahden kirkkaimpia majakoita.

blog_soderskar_lyhty

Majakan tarpeellisuus tulee selväksi kun ylhäältä tähystelee. Söderskärin luodot voivat tulla merenkulkijoille yllätyksenä.

blog_soderskar_luotoja

Kuten oltiin aiemmin luettu, vuokrakiistojen johdosta vessat oli visusti lukossa, niitä ei avattu edes turistiryhmälle.

blog_soderskar_vessat

Majakkakierroksen jälkeen haahuiltiin ympäri Söderskäriä. Sillä reissulla tuli bongattua vanhan sääaseman jäännökset (edessä vanha tuuliviiri, taka-alalla sadepönttö. Lämpötilakojujen jalkojen jäännökset olivat lähistöllä kuvan ulkopuolella).

blog_soderskar_saaasema

..sekä aika heikossa hapessa oleva vanha wc (joka ei ollut edes lukossa).

blog_soderskar_vanha_vessat

blog_soderskar_silta

blog_soderskar_majakka

Söderskäristä lähdettiin pikkuhiljaa kotiinpäin. Käytännössä koko pitkä neljän tunnin matka tultiin UPS-purjeella yhdellä luovilla.

blog_soderskar_ups

Ikävä kyllä alkaneen sinileväkauden havaitsi helposti

blog_soderskar_sinileva

Uiva

Kesän todennäköisesti hienoin viikonloppu koitti. Ajatus oli lähteä jo perjantaina veneilemään, mutta Uiva-venenäyttely houkutteli joten lähdettiin katsomaan veneitä.

Valitettavasti pitää todeta että se oli jonkinlainen pettymys. Selkeiden opasteiden puuttuminen ei aiheuttanut paria harhaankääntymistä enempää ongelmia. Kun vielä sattumalta saatiin pari vapaalippua niin alkoi vaikuttaa hyvältä. Ikävä kyllä, käytännössä kaikki esillä olleet purkkarit (ja moottoriveneet) olivat isoja ja kalliita. Tuntui että ”normaali”-kokoisia purkkareita ei enään tehdäkään. Noh, tulipahan käytyä parissa paatissa sisällä ihmettelemässä.

 

Furuholmen

Tällä kertaa lähdettiin päiväpurjehdukselle idän kautta kiertäen länteen. Norkullalandetin kieppeillä tuuli oli aika vaisu joten liikkeelle lähdettiin moottorilla. Ekan kapeikon jälkeen bongattiin outo ’uppotukki’ joka osoittautui myöhemmässä tarkasteluksi ilmeisesti karkumatkalla väsähtäneeksi itäviitaksi. (Poijusta ja sen sijainnista tehty ilmoitus Trafille).

blog_furuholmen_viitta

Muutama tuulenhenkäys herätti toivoa purjehduksesta. Pikkuhiljaa kun päästiin Norkullalandetin eteläpuolelle, alkoi tuulikin kuljettaa Vesi-Veijoa. Furuholmenin kieppeillä olikin jo sopiva keli. Tämä oli itseasiassa ensimmäinen shortsi-keli.

blog_furuholmen_purjehdus

Furuholmenin lahti oli aika täynnä, mutta yleensä Vesi-Veijolle löytyy joku rakonen, kuten myös nyt.  Ruokailun yhteydessä käytiin hakemassa kätkö myös täältä. Paluu kotisatamaan sujui ilman erityisempiä tapahtumia.

blog_furuholmen

Östholmen

Lähdettiin hieman myöhäiselle päiväpurjehdukselle länteen. Todettiin että joku on jossain vaiheessa käynyt poistamassa pätkän väylää (oli vielä edellisessa merikorttipainoksessa, mutta ei uudessa). Viereisen saaren asukas (?) oli hyödyntänyt tilanteen ja laskenut verkot pitkälle rannasta.

Pysähdyttiin perinteiselle taukopaikalle Östholmeniin ruokailemaan ja hakemaan geokätkö. Rantautumisen jälkeen tuli katsottua kätkön sijaintia tarkemmin (rantautumiset päätetään yleensä ankkuripaikan sopivuuden, ei kätkön sijainnin perusteella) ja todettiin että osuttiin lähes kohdalle. Yleensä kapteenin kännykän hidas gps etsii vielä itseään siinä vaiheessa kun perämiehen on jo kätkön nollapisteellä. Tällä kertaa perämies jäi tosin kuin nalli kalliolle.

blog_ostholmen_ankkuri

blog_ostholmen_kallioniitty

Kätkökierrosta jatkettiin saaren ympäri. Samalla perämies uitteli Motonetin käsinpoimittuja matoja eri puolilla saarta, mutta yhtään kalaa ei tullut, ei edes nykäisyjä.

Saareen on kyllä tehty ihan hienot pesutilat jo joku aika sitten, mutta eipä ole tullut kokeiltua.

blog_ostholmen_pesutilat

blog_ostholmen_kukat

Päiväretken jälkeen palailtiin pikkuhiljaa kotisataan.

Kesän ensimmäinen yöretki

Aikataulut ja säät eivät ole tänä kesänä suosineet veneilyä meidän osalta. Osin sattumien summana pidempi retki jää taas odottamaan ensi kesää.

Kesän ensimmäinen yöretki (Juhannusta ei lasketa) tehtiin Pirttisaareen ja Porvooseen.

Tuulta oli mukavasti lähtöpäivänä, joten kun saatiin ekojen saarien jälkeen purjeet ylös, niin taidettiin tehdä reittiennätys Pirttisaareen. Niille jotka eivät Pirttisaaressa ole aiemmin käyneet, niin saaren ’läpi’ kulkeva salmi on näkemisen arvoinen paikka saaristolaisidylleineen. Salmi on tosin sen verran kapea ja suojainen ettei siellä purjeilla kannata juuri liikkua. Jatkettiin siis konevoimin Svartvikenin laiturille.

blog_pirttisaari_vayla

Saapuessa laituri oli aika tyhjä mutta iltaa kohden väkimäärä lisääntyi.

blog_pirttisaari_satama_tilaa

Myöhemmin päivällä alkoi satamaan ja uusi pressu toimi sadesuojana ihan mukavasti mutta ehkä jossain vaiheessa saisi kehiteltyä oikean puomiteltan.

blog_pirttisaari_pressu

Käytiin katselemassa maisemia sekä syömässä Makkarauddenissa. Matkalla tuli myös ihmeteltyä tykkejä sekä muita rakennelmia.

blog_pirttisaari_ruoka

blog_pirttisaari_tykki

Pirttisaaresta matka jatkui kohden Porvoota. Tällä kertaa reitiksi valikoitui merikorttiin merkattu epävirallinen väylä Pirttisaaren koillispuolisten saarten välistä. Tuulet eivät juuri suosineet tätä siirtymistä, se vähä tuuli mitä oli tuli yleensä vastaisesta.

Porvoossa majoittauduttiin tuttuun vierasvenesatamaan, jossa oli yllättävän paljon tilaa. Liekö sitten johtunut su-ma yöstä vai missä kaikki olivat. Iltaa myöten pari purkkaria tuli lisää paikalle, mutta tilaa kyllä olisi ollut useammallekin.

Brunbergilla oli pitkä jono turisteja joten jätettiin se suosiolla väliin. Tee-kaupasta löytyi taas mukaan pari pussia ja matkalla pari kätköäkin tuli vastaan.

Näiden hankintojen jälkeen alkoikin taas paluumatka. Pysähdyttiin tankkaamaan ittemme Emäsalon kahvilalla.

Mielessä on käynyt että joku kerta pitäisi kokeilla Insjön reittiä masto alas kaadettuna. Vettä pitäisi Vesi-Veijolle riittää, pahin paikka on sillan alitus jossa taitaa olla matalinta sekä ala- että yläpuolella. Alituskorkeus on n. 2 metriä eli purkkareita ei tuolla reitillä käytännössä näe.

Vieraita Norkullalandetissa

Sukulaisperhe, kaksi aikuista ja kolme alle 10-vuotiasta tyttöä tuli vierailemaan täällä etelässä ja ohjelmaa riitti aika tavalla. Linnanmäki ja Korkeasaari olivat tottakai nähtävien listalla ja lopuksi piti vielä lähteä Ruotsiin katsomaan prinsessoja. Ohjelmaan kuitenkin mahtui myös vierailu Norkullalandetin retkisaarella.

Vesi-Veijo kun on kooltaan mikä on, niin päätimme suosiolla jättää purjeet alas matkalla saareen. Luoviminen seitsemän hengen miehistöllä olisi ollut turhan haastavaa eikä vieraita viitsinyt komentaa kannen allekaan hienona kesäpäivänä.

blog_vieraat

Norkullalandetissa aloittettiin luonnollisesti eväillä ja vierailulla näkötornille. Sen jälkeen päästiin tositoimiin, eli jätettiin osa porukasta perämiehen johdolla rannalle ja lähdettiin tyttöjen kanssa purjehtimaan.  Etupurjeeksi valikoitu vanha ’myrskyfokka’ jotta nuoremmatkin pääsivät käsittelemään purjeita. Kapteeni huolehti isosta ja valvoi ohjailua.

Tuulta oli juuri sopivasti, joten kaikki pääsivät kokemaan vauhdin hurmaa sekä kokeilemaan käännöksiä.

blog_vieraat_purjehdus

blog_koulupurjehdus

Tässä kohden täytyy kyllä ihmetellä joidenkin kanssaveneilijöiden hinkua kylkikiinnitykseen. Laituriin oli purjehdustuokion aikana tullut pari venettä niin että blokkasivat käytännössä kaikki poijupaikat. Jonkun veneen miehistö oli kuulemma käväisemässä ’ihan pikaisesti’ näkötornilla (käytännössä tunti ellei enemmänkin). Sen on huomannut että ’ihan nopea visiitti’ ei juuri koskaan sitä ole.

Onhan se kylkikiinnitys toki mukavampaa ja helpompaa ja itsekin harrastamme sitä lastauksen aikana, jos on paljon tavaraa taikka heikosti liikkuvia matkustajia mukana. Mutta heti kun lastaus/purku on saatu suoritettua niin vene kyllä hilataan poijuun.

Onneksi perämies sai maista käsin raivattua tilaa Vesi-Veijolle niin että päästiin hakemaan saaressa odotelleet matkustajat.

Paluumatka kotisatamaan taitettiin taas moottorilla vanhimman tytöistä ohjataessa veneen perille.

Kuulemma purjehdus veti vertoja matkan muillekin kokemuksille 🙂

 

 

Laiterikon seurauksia

Vesi-veijo on kunnossa talviteloilla, mutta blogia pyörittävästä serveristä pääsi savut karkuun. Blogi-kirja palautuu pikkuhiljaa ehkä jossain vaiheessa uusien juttujen kera.

Suuntana länsi

Vesi-Veijon muutaman päivän reissu alkoi tällä kertaa 23.7 maston kaadolla ja windeksin kiinnityksen korjauksella. Windex oli alkanut hieman heilumaan ja näytti olevan tippumaisillaan. Edellisenä vuonna vastaavien oireiden syynä oli kiristämättä jäänyt ruuvi, mutta tällä kertaa syylliseksi osoittautui windeksin jalustan kiinnitys. Liekö aiemmat kiinnitykset pettäneet tuulissa? Suojaisessa satamassa maston kaato, vanhan niitin pois poraaminen ja parin uuden niitin lisääminen sujuivat näppärästi.

20140723_windex

Maston kaadon jälkeen suunnattiin länttä kohdin, tosin ensimmäinen etappi oli jo Östholmenissa. Vakiopaikka oli jo viety, mutta löydettiin kohtalainen paikka lähistöltä. Lounasmenuussa oli kukkakaalimuussia ja grillimakkaraa, jälkkärinä mansikoita.

20140723_lounas

Östholmen rannasta suunnattiin veneilyn runkoväylää pitkin jo tutuksi tulleeseen Pikku Leikosaareen, jossa oltiin yötä. Blogilla on todistettavasti muutama lukija, kun viereen tulleen kansanveneen miehistön jäsen kertoi löytäneensä Vesi-Veijon blogi-kirjan, kun oli etsinyt Googlella tietoa Leikosaaresta. Leikosaaren ankkuripaikka oli sinänsä hyvä, mutta jyrkkä kallio toi hieman haasteita, jos ja kun tahtoi kivuta saareen. Vaikka kiinnityslenkkejä onkin vähän joka puolella saarta, niin purjeveneille, myös Vesi-Veijolle, käytännössä ainoa mahdollinen paikka on saaren kaakkoisrannan kallioilla (uimalaiturin eteläpuolella).

20140723_finnlines

20140723_kiinnike

20140724_kalliosaari

Aamupalana lokkien valvovan silmän alla paistettiin pannukakkuja. Aamu-uinnin lisäksi käytiin kokeilemassa aamusaunaa.
Sauna oli siisti ja mukavan lämmin. Se on tosin hyvin suosittu, mikä on ollut yhtenä syynä siihen ettei sitä olla kokeiltu aiemmin.

Pancakes (low carb)

  • 3 rkl mantelijauhoja
  • 1 tl leivinjauhoa
  • 3 kananmunaa
  • 3 rkl turkkilaista jogurttia tai kermaviiliä
  • rasvaa paistamiseen

20140724_pancake

20140724_sauna

Jatkettiin matkaa helteessä Hevossalmen kautta Liuskasaareen, johon pysähdyttiin seuraavaksi yöksi. Liuskasaaressa oli veneitä, mutta vieraspaikoille (30 euroa yö) olisi mahtunut enemmänkin. Sijainti kun on heti Kaivopuiston rannassa, niin liikennettä ja vilskettä riitti puolille öin, jolloin se alkoi hiljenemään. Syötiin saaren Skifferi-ravintolassa pitsa (tai liuska kuten sitä kutsuttiin) sekä salaatti. Vieras-satamapalvelut sijaitsivat HSS:n kerhotalon kellarissa, joka päivällä oli mukavan viileä, mutta illalla nihkeän kostea. Helteisen päivän jälkeen suihkut olivat tervetulleita.

20140724_hki

20140724_liuskasaari

20140724_liuska

Illalla ihailtiin hellesuojan (valkoisesta kevytpeitteestä improvisoitu puomiteltta) alta kuumailmapalloja sekä keiteltiin iltapalaksi soppaa.

20140724_pallot

Soija-kesäkurpitsasoppa
Annetaan soijarouheen imeytyä nesteeseen, sipulia voi paistaa hieman. Keitellään kaikkia muita paitsi juustoa kunnes pehmenevät ja lopuksi sulatetaan koskenlaskija mukaan.

  • 100 g Koskenlaskija-juusto (määrittää sopan maun)
  • 1 dl Soijarouhe
  • 1 kpl Sipuli
  • 1 kpl Kasvisliemikuutio
  • 2 dl Vettä
  • 1 kpl Kesäkurpitsa

20140724_dinner

Seuraavana aamuna päätettiin jatkaa munakas-aamupalan voimin vielä länteen päin. Ensin ohitettiin Sirpalesaari ja yritettiin tähyillä maamerkkejä sekä muita Joe-veneitä. Sirpalesaari toimii Joe-veneiden luokkamestaruuskisan tukikohtana elokuun tokalla viikolla ja Vesi-Veijokin on sinne suuntaamassa. 

Sinilevälautoista on ollut puhetta mutta tähän mennessä ei olla niihin juurikaan törmätty. Ensimmäiset levälautat odottivatkin Espoon puolella.

20140725_aamupala

20140725_tallink

20140725_leva

Jatkettiin matkaa ja päädyttiin Espoon ulkoilusaareen Gåsgrundiin. Kaunis kesäpäivä oli houkutellut sinne muitakin mutta sopu sijaa antoi. Tällä kertaa satuttiin entisen aktiivisen jullepurjehtijan viereen, jonka vene oli jo vaihtunut suurempaan.

Gåsgrundissa majaili ”vakioasukkaita”, vuoroveneen tuomia retkeilijöitä, veneretkeläisiä sekä perjantai-illan vierailijoita ruuhkaksi asti. ”Satamakapteenit” taikoivat tuleville tilaa mitä pienimmistä raoista jo laiturissa olevien veneiden välistä.

Päiväruuaksi lämmitettiin GoGreenin pahvipakkauksesta valmiita vihreitä linssejä, puolikas chili-tomaattimurskapurkki sekä mukaan sotkettiin Kylmäsen Karjalanpaistia tölkistä. Jälkimmäinen oli todella positiivinen yllätys.

Gåsgrundissa tuli illanmittaan paljon uutta tietoa, kun parin veneen päästä löytyi aktiivinen kilpapurjehtija, jolta tentanttiin vinkkejä tuleviin koitoksiin. Puolet meni varmastikin ohitse, mutta ehkä jotain jäi mieleenkin.

20140725_gasgrund_ita

20140725_gasgrund_metsa

20140725_gasgrund_laituri

20140725_karjalanpaisti

20140725_ruuhka

Aamu valkeni taas helteisenä ja odotti pitkä kotimatka. Suunnattiin ulkoväylää Rysäkarin ja Harmajan ohitse kohti Sipoon vesiä. Tuuli oli yllättäen navakka, joten ensin suunniteltu UPS-purjeella meneminen piti hylätä. Illalla saatuja oppeja testattiin ja kävi niin, että Vesi-Veijo teki uransa ensimmäisen takaa-ajon ja ohituksen. Kilpakaverilla oli tosin kyydissä purjehdusopilaita ja vain 1 purjeista ylhäällä, mutta kuitenkin…

20140726_ohitus

Sipoon vesille tultaessa tuuli alkoi heikkenemään ja loppumatka laituriin asti liu’utiin UPS-purjeen kyydissä. Seitsemisen tuntia helteessä purjehtiminen on rankka kokemus ja pieniltä palovammoilta ei vältytty.

20140726_purjehdussaa

20140726_kotimatka

Purjehduskautta kohti soodapuhalluksen ja maalaamon kautta

Vesi-Veijo ja blogi heräilevät pikkuhiljaa. Pressu lähti veneen päältä jo pari viikkoa sitten ja äsken se siirrettiin talvehtimispaikasta Askolan Monninkylään odottamaan huomista soodapuhallusta (Uudenmaan Sooda). Saa nähdä laitetaanko kannetkin uusiksi, vai uusitaanko maalikerros vain pohjan ja kylkien osalta. Hidasteena oli lukkiutunut trailerinpyörä jonka takia trailerin siirto auton perään oli aluksi hieman haastavaa. Lisäksi nostettiin porukassa Vesi-Veijo oikeaan asentoon trailerilla, syksyllä se oli jäänyt hieman vinoon. (Kallen ja Jarmon kotisivuilla Kallen ottama kuva).

Soodapuhalluksen jälkeen suunta on maalaamo ja toivottavasti viikon kuluessa Vesi-Veijo on jälleen omassa laiturissaan.

Maalipinta ennen soodapuhallusta

Puhalluksen jälkeen