Nosto maihin

Eilen illalla kuudenmaissa veneemme kellui laiturissaan viimeistä iltaa tämän kesän purjehduskaudella.

kuva

Kajolinna oli valmistanut hienon jarrullisen ja rekisteröidyn Joe 17 -veneille erikoissuunnitellun trailerin.

K

Ensimmäiseksi kaadettiin masto, mikä onnistui noviiseilta suhteellisen hyvin pienellä ähertämisellä. Aluksi kiinnitettiin puominkannatin keulaan fokan kiinnityskoukkuun. Ensimmäisenä irroitettiin takaharus, jota seurasivat sisemmät kylkiharukset. Keulaharusta irroitettaessa apumies varmisti puominkannatimella maston pysymisen paikallaan. Sitten varovasti huurteisella kannella taituroiden masto kaadettiin taaksepäin. Viritelmän annettiin olla siihen saakka, kunnes vene olisi trailerissa.

Kun masto oli nurin, irroitettiin kallis peräsin, jonka jälkeen melottiin vene luiskalle. Traileri veteen ja vinssi käyntiin. Yritettiin nostoa kolmeen otteeseen. Ensimmäisellä yrityksellä todettiin, ettei köli noussut tarpeeksi ylös. Vene pois ja traileri kuivalle maalle, jonka jälkeen nostettiin eturullia ja -tukea. Toisella yrityksellä todettiin, että myös takarullia on nostettava. Kolmannella yrittämällä perämiehen vasemmassa saappaassa oli jo kylmää merivettä, mutta pursi kipusi hienosti trailerin päälle.

kuva

Veneen on tarkoitus seistä kölinsä päällä, joten laskettiin vielä tukirenkaita muutama sentti. Seuraavalla kerralla nosto tapahtuu huomattavasti nopeammin, koska traileriin on nyt tehty sopivat säädöt.

kuva

Trailerin päällä irroitettiin masto juurestaan ja siirrettiin se keskelle venettä. Lopuksi köytettiin paketti mastoineen muutamalla kuormaliinalla ajomatkaa varten. Aikaa vedestä talvisijoituspaikan nurmikolle meni kolme tuntia, joten päätettiin tehdä talviunien viimeistelyt viikonloppuna valoisalla säällä.

kuva

Kauden viimeinen

Sunnuntaina 10.10.10 Vesi-Veijo palasi korjaamolta kotisatamaan. Sää oli pilvinen, merellä kolea. Välillä tiputti sadetta ja tuuli puski puuskissa 10 m/s.

Uutta perämoottoria ei ole ehditty hankkimaan, joten saatiin lainaan aavistuksen liian iso nelitahtinen Suzuki. Alussa ihmeteltiin taas, kun kone ei käynnistynyt. Kilautus kaverille kertoi, että mukana tullut punainen lanka on turvanaru, jonka irrotessa laite sammuu (ja jota ilman ei käynnisty..).

Matkattiin selällä pelkällä isopurjeella yhtä kovaa kuin moottorilla. Kun käännyttiin selältä takaisin rannan suuntaan, aallokko oli vastainen ja keula pärskäytteli kylmää vettä niskaan. Furuholmenin jäädessä taakse oli jo haettava kajuutasta lisäkerroksia vaatteita. Kolea viima tekee tehtävänsä.

Kotisatamassa aurinko alkoi paistamaan. Vene odottelee nyt Kajolinnan traileria, joka valmistuu parin viikon kuluttua.

Korjaus on valmis

Vesi-Veijossa on nyt korjattu peräsin kiinnitysholkkeineen. Kölin reunaakin oli paikattu hieman. Operaatio maksoi lähes veneen hinnan verran… onneksi on vakuutus 🙂 Nyt pursi odottelee siirtoa kotilaituriin korjaamon rannassa.