Pirttisaari – Söderskär

Uivaa seuraavana päivänä päästiin sitten merelle. Oltiin kateltu jo aiemmin että kelin puolesta Vesi-Veijollakin voisi hyvinkin päästä käymään Söderskärissä. Aiemmin oltiin suunniteltu että voisi ensin mennä yöksi Pirttisaareen taikka Kaunissaareen jotta ollaan seuraavana päivänä valmiiksi lähellä. Tosin Söderskärin palveluiden romahtaminen vuokrakiistojen takia arvelutti; kuten myöhemmin totesimme mm. saaren WC:t ovat visusti lukossa.

blog_pirttisaari_horisontti

Päästyämme Pirttisaareen jouduimme toteamaan että muutkin olivat huomanneet kauniin viikonlopun. Satama oli tupaten täynnä veneitä eikä edes Vesi-Veijolle löytynyt paikkaa. Sataman tungosta olimme jo ounastelleet kun ohitimme Makkaraudenin ja Lervikenin. Niissä oli yksi jos toinenkin vene ankkurissa taikka rannassa.

blog_pirttisaari_satama

Teimme kuitenkin satamassa U-käännöksen ja ankkuroiduimme suht. lähelle satamaa kalliorantaan. Kyseiseen kohtaan ei tosin muilla kuin nostokölisillä purkkareilla ole asiaa eikä normaalia matalammalla ollut merivesi helpottanut tilannetta. Mutta kun sää oli täysin tyyni eikä isoja laivoja mennyt vierestä, niin kyllä siinä hyvin yhden yön majoittui.

blog_pirttisaari_ranta

blog_pirttisaari_ankkuri

Vessa-reissulla kapteeni oli tunnistavinaan kauempaa pari tuttua hahmoa kävelemässä laituria kohden ja asiaa tarkemmin tutkittaessa Adeline löytyi laiturista.

Epäonnistuneen geokätköily-yrityksen jälkeen istuimme iltaa Adelinan hytissä ihmetellen maailman menoa ja molemmat miehistöt haaveilivat isommista veneistä.

Seuraava aamu valkeni hienoissa merkeissä ja kävimme bongaamassa kätkön, nyt paremmalla menestyksellä. Jatkoimme sitten purjeilla Söderskäriä kohden.

blog_soderskar

Totesimme että kaunis päivä näkyi Söderskärissäkin, mastoja näkyi jo kaukaa ja kalliorannat oli täynnä suurempia ja pienempiä veneitä (Vesi-Veijo näkyy vesibussin ja moottoriveneen takana).

blog_soderskar_nakymat

Sattumalta turisteja kuljettanut vesibussi tuli samoihin aikoihin rantaan ja päästiin sitten tutustumaan myös majakkaan. Majakan lyhty on sammutettu jo aikaa sitten mutta se on ollut aikanaan Suomenlahden kirkkaimpia majakoita.

blog_soderskar_lyhty

Majakan tarpeellisuus tulee selväksi kun ylhäältä tähystelee. Söderskärin luodot voivat tulla merenkulkijoille yllätyksenä.

blog_soderskar_luotoja

Kuten oltiin aiemmin luettu, vuokrakiistojen johdosta vessat oli visusti lukossa, niitä ei avattu edes turistiryhmälle.

blog_soderskar_vessat

Majakkakierroksen jälkeen haahuiltiin ympäri Söderskäriä. Sillä reissulla tuli bongattua vanhan sääaseman jäännökset (edessä vanha tuuliviiri, taka-alalla sadepönttö. Lämpötilakojujen jalkojen jäännökset olivat lähistöllä kuvan ulkopuolella).

blog_soderskar_saaasema

..sekä aika heikossa hapessa oleva vanha wc (joka ei ollut edes lukossa).

blog_soderskar_vanha_vessat

blog_soderskar_silta

blog_soderskar_majakka

Söderskäristä lähdettiin pikkuhiljaa kotiinpäin. Käytännössä koko pitkä neljän tunnin matka tultiin UPS-purjeella yhdellä luovilla.

blog_soderskar_ups

Ikävä kyllä alkaneen sinileväkauden havaitsi helposti

blog_soderskar_sinileva

Uiva

Kesän todennäköisesti hienoin viikonloppu koitti. Ajatus oli lähteä jo perjantaina veneilemään, mutta Uiva-venenäyttely houkutteli joten lähdettiin katsomaan veneitä.

Valitettavasti pitää todeta että se oli jonkinlainen pettymys. Selkeiden opasteiden puuttuminen ei aiheuttanut paria harhaankääntymistä enempää ongelmia. Kun vielä sattumalta saatiin pari vapaalippua niin alkoi vaikuttaa hyvältä. Ikävä kyllä, käytännössä kaikki esillä olleet purkkarit (ja moottoriveneet) olivat isoja ja kalliita. Tuntui että ”normaali”-kokoisia purkkareita ei enään tehdäkään. Noh, tulipahan käytyä parissa paatissa sisällä ihmettelemässä.

 

Furuholmen

Tällä kertaa lähdettiin päiväpurjehdukselle idän kautta kiertäen länteen. Norkullalandetin kieppeillä tuuli oli aika vaisu joten liikkeelle lähdettiin moottorilla. Ekan kapeikon jälkeen bongattiin outo ’uppotukki’ joka osoittautui myöhemmässä tarkasteluksi ilmeisesti karkumatkalla väsähtäneeksi itäviitaksi. (Poijusta ja sen sijainnista tehty ilmoitus Trafille).

blog_furuholmen_viitta

Muutama tuulenhenkäys herätti toivoa purjehduksesta. Pikkuhiljaa kun päästiin Norkullalandetin eteläpuolelle, alkoi tuulikin kuljettaa Vesi-Veijoa. Furuholmenin kieppeillä olikin jo sopiva keli. Tämä oli itseasiassa ensimmäinen shortsi-keli.

blog_furuholmen_purjehdus

Furuholmenin lahti oli aika täynnä, mutta yleensä Vesi-Veijolle löytyy joku rakonen, kuten myös nyt.  Ruokailun yhteydessä käytiin hakemassa kätkö myös täältä. Paluu kotisatamaan sujui ilman erityisempiä tapahtumia.

blog_furuholmen