Iltapalalla Östholmenissa

Elokuun puolivälissä katseltiin tuuliennusteita, joissa näytti keskiviikkona sopivalta 5-6 m/s iltapurjehdukseen. Lähdettiin töistä suoraan laiturille ja veneellä iltaretkelle. Suunta valittiin tuulen mukaan.

Tuulta oli vähemmän kuin ennusteessa ja lähinnä kelluttiin eteenpäin. Simsalönselällä sitkeästi kuitenkin jopa luovittiin huikeaa 2 km/h vauhtia. Lopulta piti nälän yltyessä luovuttaa ja vaihtaa motorisoituun veneilyyn.

Rantauduttiin tuttuun Östholmenin retkisaareen, jossa oli ilmeisesti lomapäivää viettämässä paljon muitakin retkeilijöitä. Mukaan mahtui ja löytyi oma retkipöytäkin trangia-makkaroiden paistamiseen. Aurinko alkoi laskea kauniin kesäpäivän päätteeksi.

Palattiin veneelle, jossa korjailtiin löystyneitä muttereita ennen paluumatkaa.

Ilta pimenee jo tähän aikaan vuodesta sen verran, että piti ihan ajovalot laittaa paluumatkalla päälle.

Myrskyfokka

Viime lauantaina lähdettiin lounaalle saaristoon. Tai niin oli meinaus.

Tuuli puhalsi melko suoraan lännestä, mikä tarkoittaa sitä, että se pääsee puskemaan pitkän suoran saarien välissä. Vesi-Veijo suuntasi suoraan 9-10 m/s puhuria vastaiseen. Aallokkoa ei ollut nimeksikään. Miehistö sai tehdä taas kovassa tuulessa hartiavoimin töitä kapealla väylällä luovimisessa.

Kun saarien välistä pilkisti Simsalönselkä, nähtiin vaahtopäitä ja muistui mieleen aiemmin kesällä tehty taistelumatka. Jotain oppineena päätettiin, että purjeita olisi nyt vähennettävä. Etupurjeiden skuuttiköysien vetäminen tapahtuu Vesi-Veijossa käsivoimin eli mitään vinssejä ei ole, siksi yli 10 m/s kovassa tuulessa alkaa luonnonvoimat voittaa purjehtijan haban.

Jatkettiin puhurijumppaa Karhusaaren kaupalle. Kaupan kahviossa muutettiin retkisuunnitelmaa ja lounasristeilyn menuuksi muuttui lihapiirakat.

Lounaan jälkeen kaivettiin veneen pohjalta vanha purjepussi, josta löytyi vuonna 1963 ommeltu ”myrskyfokka”. Vaihdettiin kookas Doylen fokka tähän vanhaan taistelijaan.

Kapteeni ei innostunut Perämiehen isopurjeen reivausajatuksista. ”Pitää testata ensin, miten fokka vaikuttaa menoon”. No, testattiin sitten.

Myrskyfokan vaikutus oli merkittävä. Todettiin, ettei vauhtiin sillä ollut vaikutusta juurikaan eli Vesi-Veijo suihki menemään melkeinpä yhtä nopeasti kuin isommalla fokalla sekä myötään että vastaiseen. Suuri ero oli veneen ohjattavuudessa. Perämies pystyi säätelemään fokkaa helposti käsivoimin, jopa ilman jarrupalojen apua. Kapteeninkaan ei tarvinnut enää hikipäässä roikkua peräsimessä.

Paluumatkalla testattiin kiepaus myös vastatuuleen. Myrskyfokka pingottui sileäksi. Silti purjeen reunat pärisivät äänekkäästi säädöistä huolimatta. Ilmeisesti vanha kangas on sen verran venynyt, ettei purjeen taka- ja alareunaa saa täysin pinkeäksi. Luovit onnistuivat helposti verrattuna Doylen aikaansaamaan juupas-eipäs-vehtailuun, joiden välttämiseksi käännöksen onnistuminen edellyttää täydellistä toimenpiteiden ajoitusta ja riittävää vauhtia.

Myötäisessä etupurje heilahtelee herkästi puolelta toiselle, joten sitä ohjaava saa tehdä töitä yhtä lailla kuin vastaiseen luoviessa.