Maanantaina 15.7 Vesi-Veijon miehistö oli päättänyt lähteä pidemmälle purjehdusmatkalle Sipoon ja Porvoon saaristoihin. Vene täytettiin ruualla ja vaihtovaatteilla sekä kapteenin työkaluilla. Suunnaksi otettiin Pirttisaari. Tuuli oli navakkaa. Kalkkirannan selällä todettiin, että liian navakkaa, koska fokan käsittely muuttui mahdottomaksi. Fokka alas ja käännös takaisinpäin. Rantauduttiin taas Norkullalandetin laituriin, joka oli sopivasti tuulensuojassa.

Kapteenin hämmästyttävä työkalusarja pääsi heti töihin ja auttamaan hyytyneen akun kanssa tuskailevaa moottorivenettä. Moottori saatiin toimimaan ja päiväretkeilijät kotimatkalle. Seuraavat laiturinaapurit hämmästelivät tuttuun tapaan Vesi-Veijoa: ”Tuo on varmasti pienin purjevene, jonka olen nähnyt!”. Niin on, pienemmät ovat jollia…

Katseltiin tuuliennustetta kännykästä, joka ei ollut mukavaa luettavaa – 14 m/s myös huomenna. Käytiin iltakävelyllä laiturilta noin 700m päässä olevalla uutuuttaan hohtavalla näköalatornilla.

Tornista melkein näki kotisataman! Vitsailtiin harrastavamme ekologista lähimatkailua.

Aamuviiden vessareissulla tuuli oli täysin tyyntynyt. Mutta ennen kahdeksaa oli pakko herätä, koska voimistunut tuuli oli kääntynyt perän taakse. Vaihdettiin vastarannalle Möholmeniin. Sielläkään ei laiturissa ollut kovin rauhaisaa, joten aamupalan jälkeen aloitettiin kotimatka.

Poikettiin kuitenkin sumpille Komsalön kahvilaan. Yritettiin ensin väärään rantaan, sillä kahvila oli juuri toisella puolen saarta. Jos tietäisi, että kahvilan edessä on kolme isoa laituria, sen tunnistaisi helposti. Kahvilassa tarjoillaan nälkäisille kello 11-15 keittoa. Kahvittelun jälkeen suunnattiin vastatuuleen kotisatamaan ja purettiin retkivarustus autoon, odottamaan parempia tuulia. Kapteenin työkalusarjan vasara avusti vielä loppumatkasta naapureita jumiutuneen kiinnityshakasen irroittamisessa.