Purkkarimme nostettiin lokakuun kuudestoista vedestä maihin, kun oletettiin talven koittavan hetkenä minä hyvänsä. (Meri ei vieläkään, nyt tammikuun alussa, ole jäässä).
Trailerille asettelu osoittautui edelleen varsin hankalaksi. Nostopaikka laiturin vieressä on ahdas, epätasainen ja hiekkainen. Olisi pitänyt tyytyä ensimmäiseen asentoon, mutta piti säätää. Lopputuloksena todettiin, ettei vinossa olevaan traileriin saa mitenkään venettä suoraan ja köliä keskelle.
Perämiehen kumpparissa oli tällä kertaa reikäkin eli kuivin jaloin ei urakasta selvitty.
Pohjaan oli tarkertunut levää ja simpukoita runsaasti sekä pilssi oli täynnä vettä, joten venettä puhdistettiin useampana viikonloppuna noston jälkeen. Talvisijoituspaikaan oli ilmestynyt kesän aikana leikkimökki pitämään seuraa Vesi-Veijolle talviunilla.
