Avainsana-arkisto: Stornäsudden

Etapin viimeinen

Aamiaisella Stornäsuddenin grillipaikalla ihmeteltiin, mitä lokit tallustelevat metsässä. Syömässä mustikoita tietenkin! Puuron jälkeen jaksoi taas körötellä eteenpäin (vastatuuli) kotisatamaa kohti. Sköldvikissä seurattiin tankkerin liikkeellelähtöä.

Parin päivän helteessä retkeily leväisillä vesillä saa olon nihkeäksi. Möholmenin uimasaaressa vesi näytti vielä kirkkaalta.

Parkkeerattiin itäpään laituriin uimatauolle ennen kotiinpaluuta. Meriveden raikkaana jaksoi paremmin kantaa kaikki nyssäkät, kassit ja pussukat paatista autolle.

Emäsalon Stornäsudden

Jälleen kerran helteinen aamu, joka oli tuonut mukanaan myös levää Lilfjärdenin rantaan. Ei pesua, ei sähköä (läppärin akku loppui illalla). Jatkettiin matkaa. Huomattiin poistuessa, että metsässä oli pienen pienet tee-se-itse linjataulut, joilla karien välttely onnistui ilman gepsiä.

Suojasta ulapalle päästyämme selvisi, että tuulta on tänään riittävästi. Tietenkin vastaista, mutta päästiinpä purjehtimaan.

Oltiin kuultu juttuja, että Pellingin lossin kohdalla on palveluita. Niin olikin. Tirmo niminen bensis, kauppa ja ravintola. Syötiin siellä lounasta ja täytettiin vesikanisterit sekä täydennettiin elintarvikevarastoa. Paikalla oli paljon väkeä, joten esimerkiksi kaupasta oli syöty kaikki jäätelöt.

Matka jatkui ja ärsytti puksuttaa kapeassa väylässä taas moottorilla vastatuuleen, kun vastaan lipui kevyesti ja helposti myötäiseen purjehtivia kollegoita. Suunnitelmana oli yöpyä Onaksen retkisatamassa. Suunnitelman muuttui, kun saavuttiin Äggskärin selälle. Siellä vastaan puski noin metrinen vaahtopäinen aallokko. Tohatsu aloitti kiukuttelun moisessa höykytyksessä eikä kukaan miehistön jäsen suostunut nostamaan purjeita.

Tehtiin suunnanmuutos pohjoiseen ison Emäsalon saaren suojaan. Tuulta riitti sielläkin, mutta aallokko oli siedettävämpää pienelle purtilollemme. Nostettiin taas purjeet. Sivu-vastaisella Vesi-Veijolla pääsee 5,4 solmua eli 10 km/h. Siinä vauhdissa vene alkaa jo kallistua ja perämies ei jaksa käsivoimin kiskoa fokkaa tiukemmalle.

Urheilusuorituksen jälkeen oli kiva päästä rantautumaan Emäsalon pohjoispäässä olevaan retkeilyalueeseen Stornäsudenniin. Rannassa on kiinnistyskoukkuja, mutta matalaa, joten veivattiin tovi venettä sellaiseen kulmaan, ettei köli osunut pohjaan.

Rannalla odotti vastaanottokomitea: kaksi wannabe-laivakoiraa, jotka väijyivät käskyä hypätä kyytiin. Valitettavasti tällä kertaa norkoilu ei tuottanut tulosta.

Stornäsudden oli suosittu retkikohde ja onkipaikka. Sen huomasi täysistä roskiksista, vessapaperittomasta veskistä ja kalastajista, joita ilmaantui melkein kuin olisivat vuorotöissä. Veneessä nukutti hyvin, vaikka viereisen väylän aallot välillä keinuttivatkin.