Avainsana-arkisto: Hanko

Juhannus Salo-Hanko

Juhannusaatto

Juhannusaattona Kapteeni ja Perämies pääsivät vesille kello 15.15 pitkällisen pakkaamisen jälkeen. Todettiin heti alkuunsa, että Biltemasta ostettu akku ei toiminut, joten pimeässä ei tulla liikkumaan tällä matkalla (onko Juhannuksena pimeää?). Vettä satoi, kun matka alkoi. Vetäistiin purjeet salkoon ja ihmeteltiin, missä tuuli. Hetken kelluttuamme todettiin, ettei tuule ollenkaan. Ajeltiin sitten moottorilla Salon lahtea vesisateen jatkuessa välillä rankkasateena. Vähän ennen maalia oli pieni puhuri, jossa Vesi-Veijo teki pari käännöstä purjeilla. Seitsemän jälkeen saavuttiin Meri-Teijoon eli Mathildedalin satamaan.

Laituri oli niin korkea, että sinne sai kavuta pienestä purkistamme kaikin akrobointitaidoin. Satamassa niukkasanainen nuorimies piti satamapalveluja sekä baaria. Käytettiin heti hyväksemme satamamaksuun kuuluvaa suihkua. Sen jälkeen keiteltiin iltateet trangialla veneessä. Vesisade lakkasi ja alkoi kaunis juhannusilta. Yksi kokko syttyi vastarannalle. Pikku hiljaa satamaan saapui pääosin autoilla lisää väkeä. Yksi autoista kurvasi baarin pihaan. Mies kantoi autosta kitaran ja eipä aikaakaan, kun alkoi blues soimaan. Sitä kuunnellessa ruvettiin nukkumaan paatissamme.

Valmiina lähtöön
20100625_1

0 m/s
20100625_2

Juhannusaaton ilta
20100625_3

Pieni vene ja isompi laituri
20100625_4

Juhannuspäivä

Aamulla aallot liplattivat eli tuuli oli noussut. Aamupesu, -pala ja matkaan kahdeltatoista. Juuri kun lähdettiin alkoi kaatosade, joka onneksi jäi päivän ainoaksi sateeksi. Tuuli puski vastaan, mutta purjeilla mentiin. Useamman vastakäännöksen jälkeen saavuttiin Stömman kanavaan, jossa oli nostosilta. Perämiehen puhelu Tiehallintoon yhdistyi Turun aluekeskukseen, jossa setä ilmoitti ottavansa siltaan kamerayhteyden ja nostavansa sen heti. Puomit laskeutuivat, autoliikenne pysähtyi, silta nousi ja kun vesiliikenteen valot vaihtuivat vihreiksi pöristeltiin moottorilla sillan ali.

Sillan toisella puolen bongattiin toinen purjevene. Vastaiseen jatkettiin auringon paistaessa. Kun tuuli hieman koveni jätti isompi purjevene meidät matelemaan omaan tahtiimme. Lopulta kahdeksan maissa saavuttiin Förbyn satamaan. Purjeet alas, moottori käyntiin ja lähestyminen kohti vieraspaikkoja alkoi. Perämies riekkui keulassa metsästämässä poijua, kun moottori sammui. Poiju meni ohi ja tuuli puski Vesi-Veijon laiturin ohitse kohti aallonmurtajaa. Kapteeni taisteli moottorin kanssa, joka yskähteli, muttei käynnistynyt.

Perämiehen piti hypätä aallonmurtajalle kiskomaan Vesi-Veijoa käsivoimin, ettei se rysähtänyt kylki edellä rantaan. (Onneksi on kevyt vene…) Luovutettiin moottorin kanssa. Perämies veti veneen laiturin päähän köyden avulla kapteenin tökkiessä rantaa keksillä. Laiturissa paikoilleen kiinnitettynä kapteeni sai moottorin toimimaan ja lähdettiin yrittämään takaisin venepaikkaan. Lähestyminen kohti venepaikkaa… poiju kiinni… ja sitten taas pörinä loppui. Nyt poijuköyttä sekä naapuriveneitä apuna käyttäen vene saatiin hilattua paikoilleen. Huhhuh!

Baariääniä seuraten löydettiin monitoimikauppa, jossa maksettiin vieraspaikkamaksu. Monica kassalla kertoi, että ainoa vessa on baarin puolella ja illalla siellä on porukkaa jonoksi asti. Portsarille piti kertoa, että ollaan vierasvenepaikalla, jolloin päästäisiin jonon ohitse… Vessan ovi oli lukossa klo 02-10.

Palattiin nälissämme veneelle keittämään nakkisoppaa. Sopan jälkeen alkoi nukuttamaan ja kapteeni kärsi auringonpistoksesta, jotenpa otettiin lyhyet nokoset. Jumputus baarissa kertoi illan menojen alkaneen. Mentiin tutkimaan sataman lähimaastoja. Löydettiin uimaranta sekä toisella suunnalla oli ilmeisesti paikallisten oman sataman parakkivessa, joka ei ollut lukossa. Palattiin veneelle eikä Nukkumatti harhaillut matkalla kajuuttaan.

Huomenta kajuuttaan

20100626_1

Mathildedalin satamakeskus

20100626_2

Strömman kanava

20100626_3

Horisontissa siintää toinen purjevene

20100626_4

Maamerkki saaressa

20100626_5

Matka sujuu ja sää paranee

20100626_6

Episodin jälkeen vene on saatu paikoilleen Förbyssä

20100626_7

Sunnuntai

Herätys kahdeksalta! Tuulta oli enemmän kuin edellisenä päivänä. Parakkivessan kautta kierrettiin suojan puolella olevalle uimarannalle aamupesulle. Vesi ei ollut kauhean kylmää, joten talviturkki lähti, samoin karvahattu. Veneen kannella keiteltiin aamupala, jonka jälkeen mentiin kauppaan ostamaan suklaata evääksi.

Matka kohti Hankoa alkoi auringonpaisteessa länsituulen tuivertaessa klo 10.30. Hieman jännitti, käynnistyykö moottori, mutta kunhan satamasta päästäisiin, tuuli riittäisi matkantekoon hyvin. Moottori lähti käyntiin ja päästiin pois laiturilta, hitaasti. Kenties moottorilla oli nyt vaikeuksia vastatuulen takia? Perämies alkoi heti irroittamaan vauhdilla purjeita… ja moottori sammui… mutta käynnistyi taas. Rantaan oli onneksi matkaa niin purjeet saatiin ylös eikä temppuilevaa moottoria enää tarvittu.

Alkumatka purjehdittiin etelään, eli tuuli kävi sivusta. Matka sujui mukavaa vauhtia. Saaria alkoi olla vähemmän eikä tuuli pyörinyt enää niin paljoa kuin aiemmin. Välillä aallonkorkeudet toivat Linnanmäen mieleen. Vesi-Veijo eteni tasaiseen tahtiin, mutta ohjastajan piti kiskoa sitä koko ajan pois kääntymästä vastaiseen. Suunnistaminen muodostui haastavaksi, kun selkeät kiintopisteet vähenivät ja kirkas auringonpaiste kadotti merkkipoijut. Kompassia hyödyntäen löydettiin selän jälkeen pääväylä. Isoja purjeveneitä näkyi useita matkalla Hankoon tai sieltä poispäin. Käännyttiin itään.

Myötätuulessa Vesi-Veijolla kulkeminen oli helpompaa, joten testattiin moottoria. Ensin kapteeni lisäsi enemmän öljyä 2-tahtibensaan. Moottori surisi testien ajan tasaisesti, mistä saatiin toivoa helpommasta rantautumisesta. Suuret nostokurjet olivat hyvä maamerkki Hangonkylän sataman löytymisessä. Saavuttiin nostokurkien edessä pieneen lahteen, jossa laskettiin purjeita ja moottori lähti käyntiin hieman (ei paljon) vastahakoisesti. Aloitettiin lähestyminen. Satamassa oli useita sekä veneitä että laitureja eikä etukäteen varattu vieraspaikkanumero osunut silmään. Pysäköitiin puoli viideltä ison parkkipaikkamerkin luokse. Moottori toimi moitteetta.

Sataman kioskista opastettiin oikea laituripaikka. Se oli melkeinpä mahdoton löytää vesiltä käsin. Syötiin hieman eväitä, minkä jälkeen jaksettiin vaihtaa oikeaan venepaikkaan. Moottori toimi taas moitteetta. Laitettiin kiinnitysköysistö kuntoon viikon pysäkkiä varten. Sen jälkeen kohti ihanaa suihkua! Suihku ja vessa toimivat tässä satamassa koodinumeroilla varustettujen ovien takana.

Aloitettiin pakkaamisjärjestelyt, mitkä keskeytyivät, kun autokuski saapui, joten siirryttiin På Krogen -ravintolaan ruokailemaan. Kapteenin mielestä ruokien hinta-laatusuhde oli kohdallaan. Kylläisenä oli kiva pakata loputkin kamppeet. Kapteeni kävi pakkaamisen välissä vielä avittamassa ”Keltaisen tädin” yksinpurjehtijaa, jolla oli sama paikanvaihto kuin meilläkin hetki sitten. Lopuksi lepuuttajat paikoilleen ja ovet lukkoon.

Nenät ovat nyt juhannuksenpunaisia. Matka jatkuu viikon päästä.

Tuulee lännestä

20100627_1

Katse horisonttiin

20100627_2

Nostokurjet näkyvät kauas

20100627_3

Haloo? Perillä ollaan

20100627_4

Rekisteröinti ja kohti kotisatamaa

Vesi-Veijo lähtee kohti uutta kotisatamaa tällä viikolla. Juhannuksen aikana tarkoituksena on edetä ensimmäinen etappi Salosta Hankoon ja myöhemmin heinäkuussa loppumatka Sipooseen. Ensimmäisessä vaiheessa ohitetaan mm. mielenkiintoinen Rungonsalmen silta, jossa voidaan törmätä vuorovesi-ilmiöön!

Vene on nyt lisätty Julle-luetteloon. Sieltä käy ilmi, että samalla purjenumerolla taitaa liikkua joku muukin. Näin pientä venettä ei onneksi tarvitse katsastaa ja rekisteröidä. Vesi-Veijo on täysvakuutettu Fenniassa reilulla 80 eurolla vuodessa.

Koeajossa koetut ongelmat muuten selvisivät sunnuntaina. Perämoottori sammui paluumatkalla käyttäjävian vuoksi: bensatankin ilmanottoaukon avaaminen takaa tasaisen ja varman pörinän… Ylimääräiset narut mastossa olivat puominkannatin sekä spinaakkerin nostin. Puomin nostinköysi oli aavistuksen lyhyt, mutta punaisella jatkopätkällä se korjattiin toistaiseksi. Lisäksi selvisi entisen omistajan opastuksella, että puomin korkeutta voi säätää. Se liikkuu helposti mastoa ylös-alas.