Avainsana-arkisto: reivaus

Reivaus

Sunnuntaina 3.8 harjoiteltiin purjehtimista. Päivä oli taas poutainen ja helteinen, mutta merellä puhalsi navakka tuuli. Itätuuli pääsi saarien väliin ja keskimäärin ujelsi 10 m/s nopeudella. Satamassa oli jo selvää, että harjoitukseen ladataan reivatut purjeet.

Käytännössä reivaaminen tarkoittaa purjepinta-alan vähentämistä. Vesi-Veijossa tämä tehdään niin, että etupurjeena on pienin mahdollinen purje eli veneen ostossa periytynyt myrskyfokka, joka tunnetaan myös nimellä Vanha Sotaratsu vuodelta 1963. Sillä on pinta-alaa arviolta kolmasosa normaali-fokkaan verrattuna. Sotaratsun merkitys on testeissä kuitenkin koettu kovassa tuulessa veneen ohjaamisen kannalta korvaamattomaksi. Sotaratsun huono puoli on sen ikä, sillä se on moneen otteeseen paikkailtu ja venytelty eikä lopullinen ratkeaminen ole monen vuoden päässä. Kovassa tuulessa purjeen alareuna pärisee kuin pieni moottorisaha.

Isopurjeessa pinta-ala pienenee siten, että purjeen alaosaa lyhennettään kiinnittämällä eli reivaamalla sitä noin 40 cm ylempää puomiin. Silloin purje ei nouse ihan maston huippuun saakka.

Kuvassa näkyy, kuinka isopurje ja sotaratsu eivät ylety normaaliin tapaan maston yläosaan.

20140803_ylakulma

Isopurjeen etukulmassa maston ja puomin kiinnityskohdassa on reivikorkeudella pieni lenkki, johon etukulma voidaan vaihtoehtoisesti kiinnittää. Kiinnitimme sen tällä kertaa purjeen alakulman lenkkiin sakkelilla.

20140803_etukulma

Ison purjekankaassa keskellä on kaksi läpivientiä, metallirenkaalla vahvistettuja reikiä, joihin on viritetty köydenpätkiä, joilla purje voidaan kiinnittää reivikorkeudelta puomin ympäri.

20140803_reivit

Takakulmassa isopurjeessa on reivauskorkeudella läpivienti, jonka läpi saadaan köydellä takakulman kiinnitys ja kiristys.

20140803_takakulma1

Puomissamme rapulukko, johon saa takakulman köyden kiristettyä ja lukittua.

20140803_takakulma2

Reivaamalla purjeiden vetovoima laskee alemmas, jolloin vene jaksaa paremmin pysyä suorassa voimakkaan tuulen kallistusvääntöä vastaan.

Harjoituksessamme kiersimme Möholmenin saaren lähtemällä vastaiseen itäänpäin. Luoviminen oli poikkeuksellisen haasteellista, koska saaret muuttivat tuulen suuntaa ja aiheuttivat puuskissa jopa tuulen suunnan totaalista kääntymistä noin 60 astetta. Kapeissa saarten ja kivien väliköissä Vesi-Veijo kääntyili siis tiuhaan tahtiin. Välillä tuntui, että palattiin askel taaksepäin tuulensuunnan muuttumisen lisäksi, kun luovin aiheuttaman vauhdin hidastumisen seurauksena vene sorti silminnähtävästi (”valui taaksepäin tuulen ja aallokon mukana”) ennen kuin purjeet alkoivat uudelleen vetämään. Myötäisessä meno hieman rauhoittui, mutta kova tuuli piti huolen, ettei ratista ei voinut leppoisasti hellittää koko matkan aikana.

Kierrokseen meni aikaa noin kaksi tuntia ja sivutuulessa sekä myötäisessä huippunopeudessa päästiin Vesi-Veijon maksimiin eli 9-10 km/h. Vauhtikin jo kertoo, että purjeiden reivaus oli tällä reissulla todella tarpeen. Täysillä purjeilla vastaiseen luoviminen olisi ollut paikoittain mahdotonta, koska liian kovassa tuulessa veneen ohjaamiseen tarvittavat käsivoimat eivät enää riitä. Liian iso fokka vääntää keulaa niin, ettei peräsintä saa käännettyä vastakkaiseen suuntaan ja toisaalta fokan skuutit pureutuvat hauenleukoihin niin syvälle, ettei niitä saa irti ja ilman hauenleukoja fokkaa ei pitele mitenkään (kokeiltu tämäkin).

Lopuksi vielä täsmennys, että reivaaminen kannattaa aina kuin mahdollista tehdä ennen reissuun lähtemistä. Reivaukset on helppo avata, mutta kiinnitys keskellä kovaa keliä on suoritus sekin.

Liian iso iso

Sunnuntaina 26. kesäkuuta päästiin vihdoin testaamaan uutta moottoria sekä purjeita.

Isopurjeessa oli ihmetyttänyt jo alkuun se, ettei sitä pujotettu puomiin kuten vanhaa purjetta. Purjeneulomo vakuutti, että se on nykyaikaa. Kun purje saatiin ylös se osoittautui yläosastaan liian leveäksi. Purje osuu ylhäällä takavanttiin eikä pääse liikkumaan käännöksissä kunnolla.

Uusi fokka oli myös suhteellisen suuri. Se tulee maston ohitse reippaasti eli ennemminkin se on genoa. Siitä ei ole haittaa – päinvastoin Vesi-Veijo saa enemmän purjepinta-alaa.

Ei auttanut kuin reivata isopurjetta pienemmäksi, eli lyhennettiin korkeutta sitomalla alaosaa reivirei’istä naruilla puomiin.

Kuljettiin sitten reissu pienennetyllä isolla.

Uuden ja vanhan ison vertailu myöhemmin nurmikolla osoitti kokoeron selvästi.