Avainsana-arkisto: Pirttisaari

Hellepäiviä vastaanottamassa

Sunnuntaina 6.7. säätila oli VIHDOIN muuttunut veneilylle suotuisampaan suuntaan. Veijolaiset päättivät lähteä päivän parin kiertueelle, joten vene lastattiin täyteen ruokaa ja retkikampetta.

20140706_lastaus

Vesi-Veijon uusin lisävaruste on vedenkestävä Sonyn Xperia tabletti, jossa on Karttakeskuksen Taskuloisto navigointiohjelma. Koska Jullessa ei ole suojaavaa koppia, tabletti päätettiin myyntilupauksia epäillen varustaa suojapussilla. Kätevää on, kun purjehdushanskat ovat kosketusnäyttöyhteensopivia eli sormenpäät paljaina eikä suojamuovi haitannut sekään. Mutta auringon häikäisy haittaa kopittomassa veneessä ja se kun läpyskää ei saa järkevästi mihinkään kiinni. Matkan aikana palattiin uusmediasta nopeasti takaisin vanhoihin merikarttoihin ja pikkunavigaattoriin.

Paukkuliivit päivittyivät veneen katsastuksen aikoihin uusiin Baltic-merkkisiin, koska aiemmat näyttivät niin paljon merimatkoja nähneiltä, ettei myyjä suostunut enää myymään vaihtopatruunaa.

20140706_loiste

Vanha lisävaruste eli matkaradio toimii moiteetta edelleen. Varsinkin hitaasti vastaiseen kryssiessä, kun etenemistä ei tunnu tapahtuvan laisinkaan, radio saa soitella matkamusiikkia. Mietittiin nyt, että jos seuraava vene olisi nimeltään ”Muruseni”, niin sillä olisi sitten oma tunnusbiisi valmiina.

20140706_radio

Ensimmäinen retkikohde oli Pirttisaari, josta Kapteeni ei enää muistanut juuri mitään. Kurvattiin tällä kertaa saaren keskiosista epävirallista väylää ”Höyrylaivalaiturin” ohitse.

20140706_porto_satama

Tämän retkiruuan nimi on makkaramössö.

20140706_makkaramosso

Vaikka Pirttisaaren retkisatama oli virallisilta paikoiltaan täynnä… aina yksi Vesi-Veijo saadaan hilattua rannemmaksi parkkiin kuin kukaan muu uskaltaa. (Kapt. huom. Vaikka tilaa näyttää olevan Vesi-Veijon ja rannan välissä, niin heti pinnan alla makailee suuri kivi. Kiven huomaa oikeastaan vain siitä, että poijut loppuvat ja toki huomioimalla ystävällisten naapuriveneilijöiden varoitukset).

20140706_pirttisaari

Maanantai aamuna lämpöaalto herätti viimeistään yhdeksältä. Miehistö lähti tutustumaan Pirttisaaren Makkarauddeniin (voiko niemellä olla parempaa nimeä?). Puolustusvoimien aikakaudelta riitti nähtävyyksiä.

20140707_piikkilanka

Tämä kahden asunnon rivitalo täydellisellä merinäköalalla on nyt valitettavasti purkukuntoinen.

20140707_talo

Makkarauddenin kärjestä etelään näkyy retkeilyalueen toinen niemi Lerviksudden. Niiden välissä näkyy väijyvän myös kari.

20140707_kari

Niemen tutkimusretki jatkui merkitsemättömille poluille kallioiden väliin..

20140707_kallio

..ja piikkilanka-aitojen läpi murtautumiseen.

20140707_aidanlapi

Kevyen purkkilounaan jälkeen matka jatkui kohti pohjoisempia vesiä. Tätä kuvaa ottaessa käytiin keskustelu: ”Se nostaa purjeet, noniin, nyt se menee sitten heittämällä ohi”. Joe17 ei ole kilpailuviettisen vene.

20140707_matkalla

Matkalla tehtiin varikkopysäkki Helsingin kaupungin retkisaareen Kaivokariin. Sen pohjoisenpuolen syvään kalliorantaan mahtuu useampi vene pysäköimään. Saaren itäpuolella nähtiin septitankki ja pohjoispuolen saaressa näytti olevan myös retkiveneilymeininkiä.

20140707_kaivokari

Varikkopysäkillä tavoitteena oli tutkia kölin tilanne. Koko matka epäiltiin, että köli on jumittanut yläasentoonsa eikä vetonarusta kiskomalla tapahtunut mitään. Meriveden lämpötilana huikeat +15C kapteeni ei ruvennut sukeltamaan, mutta ”varvaskopeloinnilla” selvisi, että köli on alhaalla. Sitten hieman varpaalla avittamalla, köli saatiin nostettua, mutta ilman alapuolen avitusta se ei nouse veneestä nostonarua kiskomalla nyt lainkaan. No, näinpäin jumittavan kölin kanssa voi elää yhden purjehduskauden.

20140707_koli

Porvoossa vierassatamapalvelut olivat muuttuneet. Vierassataman huoltotiloina toiminut asunto kadun toisella puolen on remontoinnin jälkeen saanut ilmeisesti vakiasukkaan. Kaupunki on virittänyt sen tilalle vierassataman takanurkkaan parakkikompleksin, jossa ovat vessat, suihkut ja pyykinpesukone. Tilat olivat ahtaat ja kömpelöt eikä uutuudesta huolimatta tuntuneet lainkaan paremmilta kuin aiempi huoltamo. Kuvassa Vesi-Veijon masto lyhyimpänä (ei voisi arvata 🙂 ).

Sanottua Vesi-Veijosta sarjaan (turisti Porvoossa): ”I have never seen so small sailing boat. Ever.”

20140707_porvoo

Paluumatkalla kisailtiin taas s/s Runebergin kanssa. Otettiin parin tunnin varaslähtö, josta Emäsalon sillalle asti puksutettiin moottorilla vastatuuleen. Virallinen tuulensuunta oli itä, mutta joki, saaret ja ilmeisesti merituuli, muuttivat tuulensuunnan eteläksi. Pysähdyttiin kaffepaussille, tutkittiin tuuli- ja aaltoennusteet, jonka perusteella fokka vaihtui vanhaan pieneen sotaratsuun.

Todellisuudessa aallokkoa ei ollut juurikaan (kiva!) ja tuulta piisasi jopa niin, että Vesi-Veijo kiisi aaltoja ennästysvauhdilla yli 11 km/h myrskyfokalla. Runebergilla kestikin tavanomaista pidempään saavuttaa pikkuhirmu, mutta kohtapa sitä taas katseltiin horisonttiin katoavia perävaloja.

20140707_runeberg

Loppumatkasta tuuli tyyntyi hieman, joten myötäisen osuudella vaihtui lennossa fokka normaaliin kokoon. Purjeen vaihtaminen lisäsi nopeutta +1 km/h ja loppuetappi kuljettiin n. 6-8km/h. Matkaan lähteneet valkonaamat palasivat parin hellepäivän jälkeen retkeltä punaniskoina.

Pirttisaaren bunkkereissa

Puolustusvoimat on viime vuosina luopunut useista saarista ja linnakkeista. Osa niistä on avattu retkeilykäyttöön. Yksi näistä on Pirttisaari, jossa on Metsähallituksen ja Uudenmaan Virkistysalueyhdistyksen toimesta laitettu paikkoja retkeilykuntoon. Myös tälle saarelle pääsee säännöllisellä reittiliikenteellä m/s Pörtön kyydissä.

Yhdistyksen hallinnoiman Lerviksuddenin rannalta löytyi yksi kallionkulma, johon päästiin rantautumaan. Myöhemmin karttaa tarkemmin ihmetellessä, todettiin, ettei se kallio kuulunut retkeilyalueelle. No, jokamiehenoikeudella pidettiin kurnivien vatsojen rauhoittamiseksi ruokatauko.

Karppaajan retkimenuussa tällä kertaa tarjoiltiin grillimakkaraa ja kukkakaali-couscousia.

Tiskivuoro hoiti osuutensa nk. hiekkapesumenetelmällä.

Saaren biojätehuolto otti välittömästi tehtäviinsä kukkakaalin muruset.

Kylläisenä jaksoi sitten katsella hieman ympärilleen. Niemen keittokatos edusti viimeisintä valoisaa retkikatosmuotia.

Karttoihin merkittyä muistoristiä ei löydetty, mutta sen sijaan kompastuttiin mm. yhteen niemen kahdesta tykistä.

Bunkkeri oli niin pimeä, ettei perämies päässyt uteliaana ovea pidemmälle.

Ukkosenkaltainen jyrähtely ajoi retkeläiset eteenpäin ja siirrettiin paatti turvallisempaan säilöön Svartvikenin laituriin tutkan valvovan silmän alle. Lahden pohjassa oleva merivartioasema näytti hylätyltä ja ilmoitustaulu kertoikin, että tulli oli muuttanut mantereelle 2010. Paikka on tätä kirjoittaessa myynnissä Oikotiellä.

Ennen nukkumaanmenoa haahuiltiin hieman ihmettelemässä muita saaren hylättyjä rakennuksia ja heinittyneitä teitä. Äkäiset hyttyset ajoivat miehistön pikaisesti takaisin veneelle.