Avainsana-arkisto: Espoo

Espoo – Vuosaari

Matka jatkui Espoosta keskiviikkona 7.7.2010 kuuden aikoihin. Sää oli taas poutainen ja helteinen.

Päästiin käyttämään purjeita, jolloin nopeus käväisi jopa yli 7 km/h. Väisteltiin Ruotsin ja Tallinnan laivoja. Kapteeni bongasi kiikareilla Harmajan sääasemat.

Harmajan jälkeen tuuli tyyntyi, joten matka jatkui moottorilla – Aina noin kello 22 saakka, kunnes Johnson päätti, että se on antanut nyt kaikkensa. Se sammui siis kesken ajon eikä käynnistynyt uudelleen. Vedettiin purjeet ylös, vaikka tuulta ei ollut nimeksikään, jotta venettä pystyi hieman ohjaamaan.

Yriteltiin aikamme käynnistää moottoria, sitten odoteltiin puolituntia, että kone jäähtyy. Johnson ei lähtenyt käyntiin. Oli aika kilauttaa kaverille.

Päästiin purjeilla hieman vajaa kaksi tuntia Villingin itäkärkeen saakka, jolloin tuuli tyyntyi täysin. Kelluttiin auringonlaskua katsellen, kunnes Adeliina saapui kuin lastenlaulun Suomen Joutsen pelastamaan Vesi-Veijon merihädästä.

Ilta pimeni puolenyön jälkeen. Vesi-Veijo siirrettiin hinauksessa Vuosaaressa Vartiokylän lahdessa olevan sataman bensa-aseman laituriin hätäparkkiin noin puoli kolmen aikaan yöllä.

Torstaina aamupäivällä kapteeni kävi siirtämässä veneen hieman sivummalle bensiksestä, suljetun ravintolan laituriin.

Lähteelä – Espoo

Tuulettomien säiden vuoksi bensaa oli kulunut siihen malliin, että tiistaina 6.7.2010 aloitettiin aamutuimaan bensanhakureissulla. Suunnattiin hieman takaisinpäin Porkkalan pääsatamaan Dragesvikeniin. Siellä saatiin kuulla, että moni muukin oli ollut samassa tilanteessa, joten bensa- ja juomavesisammiot olivat eilen tyhjentyneet. Kauppa aukesi vasta yhdeksältä, joten odoteltiin keitellen aamupalaa veneessä.

Kaupan poika kertoi, että bensatankit oli täytetty illalla, mutta vettä ei ollut. Tehtiin limu- ja eväsostoksia. Etelässä vaanivat synkät pilvet jyrähtivät, joten kaivettiin läppäri esiin. Kaupalla oli ilmainen langaton netti. Säätutka kertoi, että ainakin Porkkalan niemeä pitkin kulki ukkoskuuroja. Idässä hieman vähemmän, joten päätettiin jatkaa matkaa.

Heti alkuun iski rankka sadekuuro ja urhea perämies ohjasti Vesi-Veijoa läpi kaatosateen.

Lounasaikaan kurvattiin Stora Bergholmenin retkisaarelle. Kierreltiin tovi etsimässä sopivaa rantautumispaikkaa. Mitään laituria ei ollut, ainoastaan isot T- ja V-kirjaimet, joiden kohdalta rantautuminen oli mitä ilmeisimmin tarkoitus suorittaa. Keiteltiin maissa hernesoppaa.

Synkkiä pilviä näkyi etelässä enemmän ja enemmän sekä bongailtiin jo salamia. Päätettiin hakeutua rannan läheisyyteen.

Säätutkassa näkyi isoja ukkospilviä saapumassa Virostapäin, joten päätettiin rantautua Espooseen kuudenaikoihin. Vieraspaikka löytyi Espoon pursiseuran laiturista. Tilattiin noutaja ja jätettiin vene vuorokaudeksi laituriin. Kotona uni tuli silmään varsin nopeasti.