Östholmen

Lähdettiin hieman myöhäiselle päiväpurjehdukselle länteen. Todettiin että joku on jossain vaiheessa käynyt poistamassa pätkän väylää (oli vielä edellisessa merikorttipainoksessa, mutta ei uudessa). Viereisen saaren asukas (?) oli hyödyntänyt tilanteen ja laskenut verkot pitkälle rannasta.

Pysähdyttiin perinteiselle taukopaikalle Östholmeniin ruokailemaan ja hakemaan geokätkö. Rantautumisen jälkeen tuli katsottua kätkön sijaintia tarkemmin (rantautumiset päätetään yleensä ankkuripaikan sopivuuden, ei kätkön sijainnin perusteella) ja todettiin että osuttiin lähes kohdalle. Yleensä kapteenin kännykän hidas gps etsii vielä itseään siinä vaiheessa kun perämiehen on jo kätkön nollapisteellä. Tällä kertaa perämies jäi tosin kuin nalli kalliolle.

blog_ostholmen_ankkuri

blog_ostholmen_kallioniitty

Kätkökierrosta jatkettiin saaren ympäri. Samalla perämies uitteli Motonetin käsinpoimittuja matoja eri puolilla saarta, mutta yhtään kalaa ei tullut, ei edes nykäisyjä.

Saareen on kyllä tehty ihan hienot pesutilat jo joku aika sitten, mutta eipä ole tullut kokeiltua.

blog_ostholmen_pesutilat

blog_ostholmen_kukat

Päiväretken jälkeen palailtiin pikkuhiljaa kotisataan.

Kesän ensimmäinen yöretki

Aikataulut ja säät eivät ole tänä kesänä suosineet veneilyä meidän osalta. Osin sattumien summana pidempi retki jää taas odottamaan ensi kesää.

Kesän ensimmäinen yöretki (Juhannusta ei lasketa) tehtiin Pirttisaareen ja Porvooseen.

Tuulta oli mukavasti lähtöpäivänä, joten kun saatiin ekojen saarien jälkeen purjeet ylös, niin taidettiin tehdä reittiennätys Pirttisaareen. Niille jotka eivät Pirttisaaressa ole aiemmin käyneet, niin saaren ’läpi’ kulkeva salmi on näkemisen arvoinen paikka saaristolaisidylleineen. Salmi on tosin sen verran kapea ja suojainen ettei siellä purjeilla kannata juuri liikkua. Jatkettiin siis konevoimin Svartvikenin laiturille.

blog_pirttisaari_vayla

Saapuessa laituri oli aika tyhjä mutta iltaa kohden väkimäärä lisääntyi.

blog_pirttisaari_satama_tilaa

Myöhemmin päivällä alkoi satamaan ja uusi pressu toimi sadesuojana ihan mukavasti mutta ehkä jossain vaiheessa saisi kehiteltyä oikean puomiteltan.

blog_pirttisaari_pressu

Käytiin katselemassa maisemia sekä syömässä Makkarauddenissa. Matkalla tuli myös ihmeteltyä tykkejä sekä muita rakennelmia.

blog_pirttisaari_ruoka

blog_pirttisaari_tykki

Pirttisaaresta matka jatkui kohden Porvoota. Tällä kertaa reitiksi valikoitui merikorttiin merkattu epävirallinen väylä Pirttisaaren koillispuolisten saarten välistä. Tuulet eivät juuri suosineet tätä siirtymistä, se vähä tuuli mitä oli tuli yleensä vastaisesta.

Porvoossa majoittauduttiin tuttuun vierasvenesatamaan, jossa oli yllättävän paljon tilaa. Liekö sitten johtunut su-ma yöstä vai missä kaikki olivat. Iltaa myöten pari purkkaria tuli lisää paikalle, mutta tilaa kyllä olisi ollut useammallekin.

Brunbergilla oli pitkä jono turisteja joten jätettiin se suosiolla väliin. Tee-kaupasta löytyi taas mukaan pari pussia ja matkalla pari kätköäkin tuli vastaan.

Näiden hankintojen jälkeen alkoikin taas paluumatka. Pysähdyttiin tankkaamaan ittemme Emäsalon kahvilalla.

Mielessä on käynyt että joku kerta pitäisi kokeilla Insjön reittiä masto alas kaadettuna. Vettä pitäisi Vesi-Veijolle riittää, pahin paikka on sillan alitus jossa taitaa olla matalinta sekä ala- että yläpuolella. Alituskorkeus on n. 2 metriä eli purkkareita ei tuolla reitillä käytännössä näe.