Aihearkisto: Retket

Yöretkelle Pirttisaareen toistamiseen

Tämä juttu on lisätty melkein vuotta myöhemmin.

Syyskuussa työt ja säät sallivat yöretken syyskuun 17. Pirttisaaren. Nyt mahtui laituriinkin. Paluumatkalla seuraavana päivänä pysähdyttiin syömään Furuholmeniin.

20160917_pirttisaari

Toinen pysähdys tehtiin Gumbon kioskin edustalla olevassa Söderkullalandetin retkiniemessä, josta poimittiin yksi geokätkö.

20160918_soderkullalandet

Retki Sipoonselällä

Lokikirjan täyttöön ei riittänyt aikaa vuoden 2016 puolella, joten tämä on lisätty myöhemmin.

Heinäkuun lomalla Vesi-Veijo purjehti 23.7 miehistöinen valloittamaan Sipoon Kaunissaaren pokemogo gymit. Seuraavaksi yöksi siirryttiin Pirttisaareen, jossa laiturin ollessa täynnä yövyttiin kalliokiinityksessä.

20160723_pirttisaari

Retken viimeisenä päivänä pysähdyttiin geokätköllä Kaivokarissa. Vene kiinnitettiin itäpuolelle ja pohjoisrannan lahti oli jälleen kerran sinilevän puurouttama.

20160723_kaivokari

Ennen kierroksen päättymistä pysähdyttiin syömässä herkkueväät Kalkkirannan Kievarissa.

20160724_kievari

Pirttisaari – Söderskär

Uivaa seuraavana päivänä päästiin sitten merelle. Oltiin kateltu jo aiemmin että kelin puolesta Vesi-Veijollakin voisi hyvinkin päästä käymään Söderskärissä. Aiemmin oltiin suunniteltu että voisi ensin mennä yöksi Pirttisaareen taikka Kaunissaareen jotta ollaan seuraavana päivänä valmiiksi lähellä. Tosin Söderskärin palveluiden romahtaminen vuokrakiistojen takia arvelutti; kuten myöhemmin totesimme mm. saaren WC:t ovat visusti lukossa.

blog_pirttisaari_horisontti

Päästyämme Pirttisaareen jouduimme toteamaan että muutkin olivat huomanneet kauniin viikonlopun. Satama oli tupaten täynnä veneitä eikä edes Vesi-Veijolle löytynyt paikkaa. Sataman tungosta olimme jo ounastelleet kun ohitimme Makkaraudenin ja Lervikenin. Niissä oli yksi jos toinenkin vene ankkurissa taikka rannassa.

blog_pirttisaari_satama

Teimme kuitenkin satamassa U-käännöksen ja ankkuroiduimme suht. lähelle satamaa kalliorantaan. Kyseiseen kohtaan ei tosin muilla kuin nostokölisillä purkkareilla ole asiaa eikä normaalia matalammalla ollut merivesi helpottanut tilannetta. Mutta kun sää oli täysin tyyni eikä isoja laivoja mennyt vierestä, niin kyllä siinä hyvin yhden yön majoittui.

blog_pirttisaari_ranta

blog_pirttisaari_ankkuri

Vessa-reissulla kapteeni oli tunnistavinaan kauempaa pari tuttua hahmoa kävelemässä laituria kohden ja asiaa tarkemmin tutkittaessa Adeline löytyi laiturista.

Epäonnistuneen geokätköily-yrityksen jälkeen istuimme iltaa Adelinan hytissä ihmetellen maailman menoa ja molemmat miehistöt haaveilivat isommista veneistä.

Seuraava aamu valkeni hienoissa merkeissä ja kävimme bongaamassa kätkön, nyt paremmalla menestyksellä. Jatkoimme sitten purjeilla Söderskäriä kohden.

blog_soderskar

Totesimme että kaunis päivä näkyi Söderskärissäkin, mastoja näkyi jo kaukaa ja kalliorannat oli täynnä suurempia ja pienempiä veneitä (Vesi-Veijo näkyy vesibussin ja moottoriveneen takana).

blog_soderskar_nakymat

Sattumalta turisteja kuljettanut vesibussi tuli samoihin aikoihin rantaan ja päästiin sitten tutustumaan myös majakkaan. Majakan lyhty on sammutettu jo aikaa sitten mutta se on ollut aikanaan Suomenlahden kirkkaimpia majakoita.

blog_soderskar_lyhty

Majakan tarpeellisuus tulee selväksi kun ylhäältä tähystelee. Söderskärin luodot voivat tulla merenkulkijoille yllätyksenä.

blog_soderskar_luotoja

Kuten oltiin aiemmin luettu, vuokrakiistojen johdosta vessat oli visusti lukossa, niitä ei avattu edes turistiryhmälle.

blog_soderskar_vessat

Majakkakierroksen jälkeen haahuiltiin ympäri Söderskäriä. Sillä reissulla tuli bongattua vanhan sääaseman jäännökset (edessä vanha tuuliviiri, taka-alalla sadepönttö. Lämpötilakojujen jalkojen jäännökset olivat lähistöllä kuvan ulkopuolella).

blog_soderskar_saaasema

..sekä aika heikossa hapessa oleva vanha wc (joka ei ollut edes lukossa).

blog_soderskar_vanha_vessat

blog_soderskar_silta

blog_soderskar_majakka

Söderskäristä lähdettiin pikkuhiljaa kotiinpäin. Käytännössä koko pitkä neljän tunnin matka tultiin UPS-purjeella yhdellä luovilla.

blog_soderskar_ups

Ikävä kyllä alkaneen sinileväkauden havaitsi helposti

blog_soderskar_sinileva

Kesän ensimmäinen yöretki

Aikataulut ja säät eivät ole tänä kesänä suosineet veneilyä meidän osalta. Osin sattumien summana pidempi retki jää taas odottamaan ensi kesää.

Kesän ensimmäinen yöretki (Juhannusta ei lasketa) tehtiin Pirttisaareen ja Porvooseen.

Tuulta oli mukavasti lähtöpäivänä, joten kun saatiin ekojen saarien jälkeen purjeet ylös, niin taidettiin tehdä reittiennätys Pirttisaareen. Niille jotka eivät Pirttisaaressa ole aiemmin käyneet, niin saaren ’läpi’ kulkeva salmi on näkemisen arvoinen paikka saaristolaisidylleineen. Salmi on tosin sen verran kapea ja suojainen ettei siellä purjeilla kannata juuri liikkua. Jatkettiin siis konevoimin Svartvikenin laiturille.

blog_pirttisaari_vayla

Saapuessa laituri oli aika tyhjä mutta iltaa kohden väkimäärä lisääntyi.

blog_pirttisaari_satama_tilaa

Myöhemmin päivällä alkoi satamaan ja uusi pressu toimi sadesuojana ihan mukavasti mutta ehkä jossain vaiheessa saisi kehiteltyä oikean puomiteltan.

blog_pirttisaari_pressu

Käytiin katselemassa maisemia sekä syömässä Makkarauddenissa. Matkalla tuli myös ihmeteltyä tykkejä sekä muita rakennelmia.

blog_pirttisaari_ruoka

blog_pirttisaari_tykki

Pirttisaaresta matka jatkui kohden Porvoota. Tällä kertaa reitiksi valikoitui merikorttiin merkattu epävirallinen väylä Pirttisaaren koillispuolisten saarten välistä. Tuulet eivät juuri suosineet tätä siirtymistä, se vähä tuuli mitä oli tuli yleensä vastaisesta.

Porvoossa majoittauduttiin tuttuun vierasvenesatamaan, jossa oli yllättävän paljon tilaa. Liekö sitten johtunut su-ma yöstä vai missä kaikki olivat. Iltaa myöten pari purkkaria tuli lisää paikalle, mutta tilaa kyllä olisi ollut useammallekin.

Brunbergilla oli pitkä jono turisteja joten jätettiin se suosiolla väliin. Tee-kaupasta löytyi taas mukaan pari pussia ja matkalla pari kätköäkin tuli vastaan.

Näiden hankintojen jälkeen alkoikin taas paluumatka. Pysähdyttiin tankkaamaan ittemme Emäsalon kahvilalla.

Mielessä on käynyt että joku kerta pitäisi kokeilla Insjön reittiä masto alas kaadettuna. Vettä pitäisi Vesi-Veijolle riittää, pahin paikka on sillan alitus jossa taitaa olla matalinta sekä ala- että yläpuolella. Alituskorkeus on n. 2 metriä eli purkkareita ei tuolla reitillä käytännössä näe.

Suuntana länsi

Vesi-Veijon muutaman päivän reissu alkoi tällä kertaa 23.7 maston kaadolla ja windeksin kiinnityksen korjauksella. Windex oli alkanut hieman heilumaan ja näytti olevan tippumaisillaan. Edellisenä vuonna vastaavien oireiden syynä oli kiristämättä jäänyt ruuvi, mutta tällä kertaa syylliseksi osoittautui windeksin jalustan kiinnitys. Liekö aiemmat kiinnitykset pettäneet tuulissa? Suojaisessa satamassa maston kaato, vanhan niitin pois poraaminen ja parin uuden niitin lisääminen sujuivat näppärästi.

20140723_windex

Maston kaadon jälkeen suunnattiin länttä kohdin, tosin ensimmäinen etappi oli jo Östholmenissa. Vakiopaikka oli jo viety, mutta löydettiin kohtalainen paikka lähistöltä. Lounasmenuussa oli kukkakaalimuussia ja grillimakkaraa, jälkkärinä mansikoita.

20140723_lounas

Östholmen rannasta suunnattiin veneilyn runkoväylää pitkin jo tutuksi tulleeseen Pikku Leikosaareen, jossa oltiin yötä. Blogilla on todistettavasti muutama lukija, kun viereen tulleen kansanveneen miehistön jäsen kertoi löytäneensä Vesi-Veijon blogi-kirjan, kun oli etsinyt Googlella tietoa Leikosaaresta. Leikosaaren ankkuripaikka oli sinänsä hyvä, mutta jyrkkä kallio toi hieman haasteita, jos ja kun tahtoi kivuta saareen. Vaikka kiinnityslenkkejä onkin vähän joka puolella saarta, niin purjeveneille, myös Vesi-Veijolle, käytännössä ainoa mahdollinen paikka on saaren kaakkoisrannan kallioilla (uimalaiturin eteläpuolella).

20140723_finnlines

20140723_kiinnike

20140724_kalliosaari

Aamupalana lokkien valvovan silmän alla paistettiin pannukakkuja. Aamu-uinnin lisäksi käytiin kokeilemassa aamusaunaa.
Sauna oli siisti ja mukavan lämmin. Se on tosin hyvin suosittu, mikä on ollut yhtenä syynä siihen ettei sitä olla kokeiltu aiemmin.

Pancakes (low carb)

  • 3 rkl mantelijauhoja
  • 1 tl leivinjauhoa
  • 3 kananmunaa
  • 3 rkl turkkilaista jogurttia tai kermaviiliä
  • rasvaa paistamiseen

20140724_pancake

20140724_sauna

Jatkettiin matkaa helteessä Hevossalmen kautta Liuskasaareen, johon pysähdyttiin seuraavaksi yöksi. Liuskasaaressa oli veneitä, mutta vieraspaikoille (30 euroa yö) olisi mahtunut enemmänkin. Sijainti kun on heti Kaivopuiston rannassa, niin liikennettä ja vilskettä riitti puolille öin, jolloin se alkoi hiljenemään. Syötiin saaren Skifferi-ravintolassa pitsa (tai liuska kuten sitä kutsuttiin) sekä salaatti. Vieras-satamapalvelut sijaitsivat HSS:n kerhotalon kellarissa, joka päivällä oli mukavan viileä, mutta illalla nihkeän kostea. Helteisen päivän jälkeen suihkut olivat tervetulleita.

20140724_hki

20140724_liuskasaari

20140724_liuska

Illalla ihailtiin hellesuojan (valkoisesta kevytpeitteestä improvisoitu puomiteltta) alta kuumailmapalloja sekä keiteltiin iltapalaksi soppaa.

20140724_pallot

Soija-kesäkurpitsasoppa
Annetaan soijarouheen imeytyä nesteeseen, sipulia voi paistaa hieman. Keitellään kaikkia muita paitsi juustoa kunnes pehmenevät ja lopuksi sulatetaan koskenlaskija mukaan.

  • 100 g Koskenlaskija-juusto (määrittää sopan maun)
  • 1 dl Soijarouhe
  • 1 kpl Sipuli
  • 1 kpl Kasvisliemikuutio
  • 2 dl Vettä
  • 1 kpl Kesäkurpitsa

20140724_dinner

Seuraavana aamuna päätettiin jatkaa munakas-aamupalan voimin vielä länteen päin. Ensin ohitettiin Sirpalesaari ja yritettiin tähyillä maamerkkejä sekä muita Joe-veneitä. Sirpalesaari toimii Joe-veneiden luokkamestaruuskisan tukikohtana elokuun tokalla viikolla ja Vesi-Veijokin on sinne suuntaamassa. 

Sinilevälautoista on ollut puhetta mutta tähän mennessä ei olla niihin juurikaan törmätty. Ensimmäiset levälautat odottivatkin Espoon puolella.

20140725_aamupala

20140725_tallink

20140725_leva

Jatkettiin matkaa ja päädyttiin Espoon ulkoilusaareen Gåsgrundiin. Kaunis kesäpäivä oli houkutellut sinne muitakin mutta sopu sijaa antoi. Tällä kertaa satuttiin entisen aktiivisen jullepurjehtijan viereen, jonka vene oli jo vaihtunut suurempaan.

Gåsgrundissa majaili ”vakioasukkaita”, vuoroveneen tuomia retkeilijöitä, veneretkeläisiä sekä perjantai-illan vierailijoita ruuhkaksi asti. ”Satamakapteenit” taikoivat tuleville tilaa mitä pienimmistä raoista jo laiturissa olevien veneiden välistä.

Päiväruuaksi lämmitettiin GoGreenin pahvipakkauksesta valmiita vihreitä linssejä, puolikas chili-tomaattimurskapurkki sekä mukaan sotkettiin Kylmäsen Karjalanpaistia tölkistä. Jälkimmäinen oli todella positiivinen yllätys.

Gåsgrundissa tuli illanmittaan paljon uutta tietoa, kun parin veneen päästä löytyi aktiivinen kilpapurjehtija, jolta tentanttiin vinkkejä tuleviin koitoksiin. Puolet meni varmastikin ohitse, mutta ehkä jotain jäi mieleenkin.

20140725_gasgrund_ita

20140725_gasgrund_metsa

20140725_gasgrund_laituri

20140725_karjalanpaisti

20140725_ruuhka

Aamu valkeni taas helteisenä ja odotti pitkä kotimatka. Suunnattiin ulkoväylää Rysäkarin ja Harmajan ohitse kohti Sipoon vesiä. Tuuli oli yllättäen navakka, joten ensin suunniteltu UPS-purjeella meneminen piti hylätä. Illalla saatuja oppeja testattiin ja kävi niin, että Vesi-Veijo teki uransa ensimmäisen takaa-ajon ja ohituksen. Kilpakaverilla oli tosin kyydissä purjehdusopilaita ja vain 1 purjeista ylhäällä, mutta kuitenkin…

20140726_ohitus

Sipoon vesille tultaessa tuuli alkoi heikkenemään ja loppumatka laituriin asti liu’utiin UPS-purjeen kyydissä. Seitsemisen tuntia helteessä purjehtiminen on rankka kokemus ja pieniltä palovammoilta ei vältytty.

20140726_purjehdussaa

20140726_kotimatka

Hellepäiviä vastaanottamassa

Sunnuntaina 6.7. säätila oli VIHDOIN muuttunut veneilylle suotuisampaan suuntaan. Veijolaiset päättivät lähteä päivän parin kiertueelle, joten vene lastattiin täyteen ruokaa ja retkikampetta.

20140706_lastaus

Vesi-Veijon uusin lisävaruste on vedenkestävä Sonyn Xperia tabletti, jossa on Karttakeskuksen Taskuloisto navigointiohjelma. Koska Jullessa ei ole suojaavaa koppia, tabletti päätettiin myyntilupauksia epäillen varustaa suojapussilla. Kätevää on, kun purjehdushanskat ovat kosketusnäyttöyhteensopivia eli sormenpäät paljaina eikä suojamuovi haitannut sekään. Mutta auringon häikäisy haittaa kopittomassa veneessä ja se kun läpyskää ei saa järkevästi mihinkään kiinni. Matkan aikana palattiin uusmediasta nopeasti takaisin vanhoihin merikarttoihin ja pikkunavigaattoriin.

Paukkuliivit päivittyivät veneen katsastuksen aikoihin uusiin Baltic-merkkisiin, koska aiemmat näyttivät niin paljon merimatkoja nähneiltä, ettei myyjä suostunut enää myymään vaihtopatruunaa.

20140706_loiste

Vanha lisävaruste eli matkaradio toimii moiteetta edelleen. Varsinkin hitaasti vastaiseen kryssiessä, kun etenemistä ei tunnu tapahtuvan laisinkaan, radio saa soitella matkamusiikkia. Mietittiin nyt, että jos seuraava vene olisi nimeltään ”Muruseni”, niin sillä olisi sitten oma tunnusbiisi valmiina.

20140706_radio

Ensimmäinen retkikohde oli Pirttisaari, josta Kapteeni ei enää muistanut juuri mitään. Kurvattiin tällä kertaa saaren keskiosista epävirallista väylää ”Höyrylaivalaiturin” ohitse.

20140706_porto_satama

Tämän retkiruuan nimi on makkaramössö.

20140706_makkaramosso

Vaikka Pirttisaaren retkisatama oli virallisilta paikoiltaan täynnä… aina yksi Vesi-Veijo saadaan hilattua rannemmaksi parkkiin kuin kukaan muu uskaltaa. (Kapt. huom. Vaikka tilaa näyttää olevan Vesi-Veijon ja rannan välissä, niin heti pinnan alla makailee suuri kivi. Kiven huomaa oikeastaan vain siitä, että poijut loppuvat ja toki huomioimalla ystävällisten naapuriveneilijöiden varoitukset).

20140706_pirttisaari

Maanantai aamuna lämpöaalto herätti viimeistään yhdeksältä. Miehistö lähti tutustumaan Pirttisaaren Makkarauddeniin (voiko niemellä olla parempaa nimeä?). Puolustusvoimien aikakaudelta riitti nähtävyyksiä.

20140707_piikkilanka

Tämä kahden asunnon rivitalo täydellisellä merinäköalalla on nyt valitettavasti purkukuntoinen.

20140707_talo

Makkarauddenin kärjestä etelään näkyy retkeilyalueen toinen niemi Lerviksudden. Niiden välissä näkyy väijyvän myös kari.

20140707_kari

Niemen tutkimusretki jatkui merkitsemättömille poluille kallioiden väliin..

20140707_kallio

..ja piikkilanka-aitojen läpi murtautumiseen.

20140707_aidanlapi

Kevyen purkkilounaan jälkeen matka jatkui kohti pohjoisempia vesiä. Tätä kuvaa ottaessa käytiin keskustelu: ”Se nostaa purjeet, noniin, nyt se menee sitten heittämällä ohi”. Joe17 ei ole kilpailuviettisen vene.

20140707_matkalla

Matkalla tehtiin varikkopysäkki Helsingin kaupungin retkisaareen Kaivokariin. Sen pohjoisenpuolen syvään kalliorantaan mahtuu useampi vene pysäköimään. Saaren itäpuolella nähtiin septitankki ja pohjoispuolen saaressa näytti olevan myös retkiveneilymeininkiä.

20140707_kaivokari

Varikkopysäkillä tavoitteena oli tutkia kölin tilanne. Koko matka epäiltiin, että köli on jumittanut yläasentoonsa eikä vetonarusta kiskomalla tapahtunut mitään. Meriveden lämpötilana huikeat +15C kapteeni ei ruvennut sukeltamaan, mutta ”varvaskopeloinnilla” selvisi, että köli on alhaalla. Sitten hieman varpaalla avittamalla, köli saatiin nostettua, mutta ilman alapuolen avitusta se ei nouse veneestä nostonarua kiskomalla nyt lainkaan. No, näinpäin jumittavan kölin kanssa voi elää yhden purjehduskauden.

20140707_koli

Porvoossa vierassatamapalvelut olivat muuttuneet. Vierassataman huoltotiloina toiminut asunto kadun toisella puolen on remontoinnin jälkeen saanut ilmeisesti vakiasukkaan. Kaupunki on virittänyt sen tilalle vierassataman takanurkkaan parakkikompleksin, jossa ovat vessat, suihkut ja pyykinpesukone. Tilat olivat ahtaat ja kömpelöt eikä uutuudesta huolimatta tuntuneet lainkaan paremmilta kuin aiempi huoltamo. Kuvassa Vesi-Veijon masto lyhyimpänä (ei voisi arvata 🙂 ).

Sanottua Vesi-Veijosta sarjaan (turisti Porvoossa): ”I have never seen so small sailing boat. Ever.”

20140707_porvoo

Paluumatkalla kisailtiin taas s/s Runebergin kanssa. Otettiin parin tunnin varaslähtö, josta Emäsalon sillalle asti puksutettiin moottorilla vastatuuleen. Virallinen tuulensuunta oli itä, mutta joki, saaret ja ilmeisesti merituuli, muuttivat tuulensuunnan eteläksi. Pysähdyttiin kaffepaussille, tutkittiin tuuli- ja aaltoennusteet, jonka perusteella fokka vaihtui vanhaan pieneen sotaratsuun.

Todellisuudessa aallokkoa ei ollut juurikaan (kiva!) ja tuulta piisasi jopa niin, että Vesi-Veijo kiisi aaltoja ennästysvauhdilla yli 11 km/h myrskyfokalla. Runebergilla kestikin tavanomaista pidempään saavuttaa pikkuhirmu, mutta kohtapa sitä taas katseltiin horisonttiin katoavia perävaloja.

20140707_runeberg

Loppumatkasta tuuli tyyntyi hieman, joten myötäisen osuudella vaihtui lennossa fokka normaaliin kokoon. Purjeen vaihtaminen lisäsi nopeutta +1 km/h ja loppuetappi kuljettiin n. 6-8km/h. Matkaan lähteneet valkonaamat palasivat parin hellepäivän jälkeen retkeltä punaniskoina.

Juhannus oli vähäluminen

Juhannusaattona ennuste lupaili sadekuuroja ja iltapäiväksi tuulenvirettä. Säitä uhmaten päätettiin retkikuntamme kanssa käydä tekemässä kesän ensimmäinen purjehdus. Sitähän kesti noin 10 minuuttia Kalkkirannan selällä, kunnes se vähäinen tuuli tyyntyi ja sade yltyi.

Rantauduimme Norkullalandetin retkisatamaan, jossa oli pikkupaattien lisäksi kaksi isoa puista purjealusta Svanhild ja Valborg.
20140620_norkullalandet

20140620_svanhild

Juhannuksen retkimenu eli nakkeja pekonikääreessä nautittiin vesisateessa.

20140620_nakki

Kaunissaaressa olisi ollut aurinkoisempaa…

20140620_marka

Viikingitkin uhmasivat juhannussäätä. Läpimärkinä poistuimme paikalta ennen kuin valloittajat pääsivät maihin.

20140620_viikinki

Leiri- ja Kaunissaaret

Perjantaina 26.7 suunta oli jälleen länteen Helsinkiin.

Merellä oli aurinkoista ja mantereella sadekuuroja, joita tiirailtiin tarkkaan. Pysähdyttiin taas helposti rantauduttavaan pieneen Leikosaareen vessa- ja ruokatauolle.

20130726_leikosaari

Matkan kohteena oli tutustumiskäynti Vasikkaluotoon, jonne Vesi-Veijo menee muutaman viikon kuluttua leireilemään.

Saarikatselmuksen jälkeen miehistö suuntasi takaisin Sipooseen. Kohteeksi otettiin Kaunissaari, jonne purjehdittiin vienossa myötäisessä yöpymään. Saaressa oli runsaasti veneilijöitä perjantai-iltaa viettämässä, mutta paikkoja löytyi kyllä.

20130726_navigointi

Aamulla yritettiin uimaan, mutta todettiin meriveden olevan hyytävää ja käytiin vain rannan suihkussa. Korjailtiin veneen säätöjä, muun muassa muiden ihmetykseksi kaadettiin masto, jotta saatiin aiemmin mereen hypännyt Windex korvattua uudella. Veneet alkoivat vaihtua puolen päivän aikoihin satamassa ja uudet tulokkaat kertoivat, että on pläkä on ohitse ja on alkanut tuulemaan.

Tarkkailtiin, että kotisatamaan tuuli olisi sivumyötäinen, joten viritettiin UPS. Mennä porskutettiin sillä noin 10 km/h, jolloin todettiin, että purje paukkuu jo äärirajoillaan. Hyvä purje se on ollut, pääsee eteenpäin todella hiljaisilla tuulilla ja jopa pieniin luovikulmiin. Hyytävä merivesi ja hellepäivä aiheuttivat ”merisavua” eli sumua, mutta näkyvyys oli kohtuu hyvä.

20130727_ups

Perämies vaihtoi tilalle vanhan myrskyfokan. Siinä vaiheessa matka oli edennyt jo suojaisemmalle Kalkkirannan selälle ja todettiin, että normaalifokka toimisi paremmin. Eikun vaihtamaan. Lähellä kotisatamaa saarten suoja plokkasi tuulta jo siinä määrin, että laitettiin moottori puksuttamaan loppumatkalle.

Suomenlinna

Keskiviikkona 24.7 Vesi-Veijo teki retken länteen, kohteena Suomenlinna. Ennuste oli luvannut hellettä, mutta siitä ei ollut tietoakaan.

Matkan varrella pysähdyttiin pieneen Leikosaareen lounastauolle.
20130724_leikosaari

Hevossalmen silta tuli nähtyä ja kuinka se aukeaa puolen tunnin välein isommille veneille, kuten Vesi-Veijolle. Helsingin edustalla purjehdittiin hetki tyylikkäästi, kunnes tuuli tyyntyi ja oli aika kurvata Suomenlinnan satamaan.

20130724_hernesaari

Suomenlinnan vieraslaiturista löytyi hyvin paikkoja, koska sää oli pilvinen ja kolea. Illallista syötiin viereisessä ravintolassa. Seuraavana päivänä aurinko alkoi porottaa ja Vesi-Veijon poistuessa takaisin Sipooseen muita veneilijöitäkin alkoi näkyä runsaammin.

20130724_suomenlinna