Kievarin kautta kotiin

Hyvin nukutun yön ja aluksessa nautitun aamupalan jälkeen juotiin vielä Porvoon rantakahvilassa sumpit. Tyvenen jälkeen alkaa yleensä tuulla, joten lauantaina 28.7 puhalsi täydellinen itätuuli. Ei näkynyt jälkeäkään aallokko-myrskykarusellista, jossa taitettiin viimeksi kotiinpaluu. Aurinko paistoi ja sivumyötäinen kuljetti nopeasti eteenpäin.

Kesäloma loppuu perinteisesti hyvällä ruualla. Kaunissaaren ilmoitustaululta bongattiin muutama päivä aikaisemmin Kalkkirannan Kievarin mainos. Kalkkirannan kauas merelle siintävän kalkkitehtaan oikealla laidalla (mereltäpäin katsottaessa) on paikallisten yritysten toimesta rakennettu nyt vieraslaituri – ainakin täksi kesäksi. Parkkeerattiin sinne.

Rannan kioskilta kun tallustelee tietä parisen sataa metriä ylöspäin, löytyy Kievari, joka tarjoaa kylmää juomaa ja runsaita ruoka-annoksia. Hyvältä maistui!

Maha pallomaisen täynnä sitten pyörittiin alamäkeen takaisin laiturille jatkamaan matkaa. Loppumetreiltä saatiin kuva liian täydellistä kesäkelistä. Kuvassa keskellä merimerkkien muodostama tiukka portti karien keskellä, löytyykö?

Taukoja tyvenessä

Perjantaina 27.7 retkipurjehdus jatkoi Pirttisaaresta eteenpäin Emäsalon toiselle puolen. Sää oli täydellisen tyyni eikä tuulenvirettä näkynyt edes avomeren puolella. Muutamat purkkarit harrastivat kellumista ja purjeiden lämmittelyä. Vesi-Veijossa ei edes vaivauduttu koskemaan nostinköysiin, vaan annettiin Tohatsun huolehtia kuljetuksesta.

Haxalöön itäpuolella virkistysalueen pikkusaaressa vietti kesäpäivää sen verran porukkaa, että rantauduttiin ruokatauolle Haxalööhön varjon puolelle. Alueella oli kuuleman mukaan äärimmäisen reviiritietoista porukkaa, minkä vuoksi epäiltiin mm. lähivesien itäviittojen kadonneen. Keiteltiin hyvässä kunnossa olevassa katoksessa linssi-jauhelihasoppaa.

Jälkiruuaksi vietnamilaista pikakahvia ja nurkan takaa kerättyä mustikkaa.

Vesi-Veijon varustelua on taas laajennettu. Kapteeni poimi jostakin alelaarista amerikkalaisen retkisuihkun. Täytettiin se matkanvarrella hyytävällä merivedellä ja parissa tunnissa hellesäässä ihmepussukkassa muhi jo pesulämmintä vettä. Eikun kokeilemaan! Ja hyvin toimi, yhdestä 20 litran satsista olisi pessyt myös sampoolla päänsä kolmekin ihmistä!

Suihkunraikkaina oli hyvä jatkaa matkaa. Haxalöön vesillä suhasi sen verran aallokonmuodostajia, ettei yöpyminen olisi ollut mukavaa. Puoli kymmeneltä saavuttiin tuttuun Porvoon vierassatamaan, jossa oli enää kaksi isomman paatin kylkipaikkaa jäljellä. Sehän sopi erinomaisesti Vesi-Veijon egolle.

Pirttisaaren bunkkereissa

Puolustusvoimat on viime vuosina luopunut useista saarista ja linnakkeista. Osa niistä on avattu retkeilykäyttöön. Yksi näistä on Pirttisaari, jossa on Metsähallituksen ja Uudenmaan Virkistysalueyhdistyksen toimesta laitettu paikkoja retkeilykuntoon. Myös tälle saarelle pääsee säännöllisellä reittiliikenteellä m/s Pörtön kyydissä.

Yhdistyksen hallinnoiman Lerviksuddenin rannalta löytyi yksi kallionkulma, johon päästiin rantautumaan. Myöhemmin karttaa tarkemmin ihmetellessä, todettiin, ettei se kallio kuulunut retkeilyalueelle. No, jokamiehenoikeudella pidettiin kurnivien vatsojen rauhoittamiseksi ruokatauko.

Karppaajan retkimenuussa tällä kertaa tarjoiltiin grillimakkaraa ja kukkakaali-couscousia.

Tiskivuoro hoiti osuutensa nk. hiekkapesumenetelmällä.

Saaren biojätehuolto otti välittömästi tehtäviinsä kukkakaalin muruset.

Kylläisenä jaksoi sitten katsella hieman ympärilleen. Niemen keittokatos edusti viimeisintä valoisaa retkikatosmuotia.

Karttoihin merkittyä muistoristiä ei löydetty, mutta sen sijaan kompastuttiin mm. yhteen niemen kahdesta tykistä.

Bunkkeri oli niin pimeä, ettei perämies päässyt uteliaana ovea pidemmälle.

Ukkosenkaltainen jyrähtely ajoi retkeläiset eteenpäin ja siirrettiin paatti turvallisempaan säilöön Svartvikenin laituriin tutkan valvovan silmän alle. Lahden pohjassa oleva merivartioasema näytti hylätyltä ja ilmoitustaulu kertoikin, että tulli oli muuttanut mantereelle 2010. Paikka on tätä kirjoittaessa myynnissä Oikotiellä.

Ennen nukkumaanmenoa haahuiltiin hieman ihmettelemässä muita saaren hylättyjä rakennuksia ja heinittyneitä teitä. Äkäiset hyttyset ajoivat miehistön pikaisesti takaisin veneelle.

Kesäpäivä Kaunissaaressa

Yö Sipoon Kaunissaaren satamassa oli utuinen ja Vesi-Veijo uinui joutsenten vieressä.

Aamupalan jälkeen oli jo kiire kauppalaiva Christinalle. Samaan aikaan saapui myös Vuosaaresta reittialus tuoden mukanaan päiväretkeilijöitä.

Ostokset repussa käveltiin saari ympäri. Tämä keittokatos löytyi hieman kauempaa mukavan lahden rannalta.

Saaren huviloita saa nykyään vuokrata.

Vierasvenesatamassa aurinkoinen päivä paljasti apajat veneen alta. Tuhannet kalat olivat saapuneet suojaisaan lahteen kenties lämmittelemään? Onkijat kertoivat niiden olevan särkiä, ahvenia ja salakoita. Perämiehellä olivat madot jääneet kotiin, joten jäi varmistamatta tämä tieto.

Helteisessä saaressa reippailu nosti hien pintaan, joten vaikka mittari väitti veden lämpötilan olevan vain 14 astetta, lähdettiin uimarannalle. Perämies huuhteli varpaansa ja palasi nopeasti rannalle. Kapteeni heitti kuitenkin talviturkin! Uimarantaan oli ilmaantunut sitten viime kesän myös suihku, jonka vesi oli lämpimämpää kuin meressä. Siinä pystyi hyvin käymään pesulla.

Suihkunraikkaina jätettiin Kaunissaari ja suunnattiin täysin tyvenessä meressä itäänpäin.

Sateita uhmaten retkeilemään

Vesi-Veijo lähti iltapäivällä kesän toiselle varsinaiselle purjehdukselle. Suuntaa ei ole määrätty, mutta rajoitteita tuo loman loppuminen.

Maksoihan nuo Oakleyn aurinkolasit vahvuuksilla paljon, mutta tällä retkellä perämies näkee ensimmäistä kertaa merimerkit 🙂

Pieni tankkeri Sipoon Kaunissaaren edustalla ehti juuri ja juuri Vesi-Veijon ohitse. Reipas sivumyötäinen kuljetti vauhtihirmuamme 8-10 km/h eikä aallokkoakaan ollut haitaksi asti.

Kaunissaaren vierasvenesatamassa vastaanottokomiteana oli kyhmyjoutsenpari.

Satamassa oli runsaasti tilaa ja tällä kertaa parkkeerattiin mahdollisimman lähelle vessaa.

Ja hyvässä kunnossa oleva puucee löytyi edelleen polun päästä.

Illalliseksi keiteltiin Jalostajan Chili con Carnea, jossa oli makua ihan riittämiin. Satamavahti kävi keräämässä 12 euron yöpymismaksun, kun oltiin tuunailtu vantteja ja istumalootan löystyneitä muttereita. Kuulemma Veijoamme pienempiä purjeveneitä ei juuri täällä näe.

Muutaman yrityksen jälkeen Saunalahden mokkula suostui toimimaan oviaukon kohdalla ja voitiin tarkistaa merisää. (Se pitäisi kuuleman mukaan kuunnella radiosta). Mukavalta näyttää seuraavat päivät, vaikka yöksi on luvattu sadetta. Viritettiin puomiteltta ja heti alkoi ripottamaan. Säätutka näyttää jonkinlaisen sadealueen lähestymisen, mutta vielä ei rankkoja sateita ole kohdalle sattunut.

Huomenna katsotaan sitten kelin ja tuulen mukaan mihin suuntaan keula osoittaa..

Käynti Porvoossa ja kovaa merenkäyntiä

Vesi-Veijo on luotu retkeilemään. Nyt suuntana tuttu reitti Porvooseen. Alkumatkan paistoi aurinko tuulen kuljettaessa paattia Kalkkirannan kyljestä eteenpäin.

Pysähdyttiin välillä pikaisesti vessatauolle Emäsalon kioskille. Tuuli hyytyi jokisuistossa, jossa vaihdettiin moottorille. Matka kesti kuutisen tuntia. Käytiin syömässä ja yhdellä rantabaarissa. Iltapuhteina Kapteeni askarteli akun kanssa ja sai taas valot toimimaan.

Porvoon yössä loisti täysi kuu. Aamuksi oli luvattu sadetta, joten viritettiin puomin päälle pressu. Nukahdettiin radion äärellä MM-jalkapallon finaaliin.

Sade alkoi kello viisi ja jatkui puoli yhdeksään. Aamupesun jälkeen keiteltiin aamupalat trangialla veneessä. Naapuriin rantautuja kertoi saapuneensa Kaunissaaresta ja että merellä oli hernerokkasumu, joka oli hälvenemässä. Hankittiin miehistölle suklaata Brunbergiltä ja veneelle skuuttinaruja venetarvikekaupan alennusmyynnistä. Paluumatkalle lähdettiin puoleltapäivin.

Ennuste oli illalla luvannut noin 8 m/s lounaistuulta. Tuulta riitti ja perämiehen aurinkolaseja alkoi häiritä pärskivä aallokko.

Päätettiin täyttää tankki Emäsalon kioskilla, koska vastatuuleen puksuttaminen veisi paljon polttoainetta. Tankattiin myös miehistö lihapiirakoilla. Päätettiin vaihtaa purjeisiin Emäsalon sillan takana.

Purjeisiin vaihdettiin. Tuulta riitti luovimiseen. Muutaman kurvin jälkeen alkoi olla vaikeuksia tehdä luovia, koska fokka veti löysänäkin keulaa. Uusi skuuttinaru jumitti jarrupaloihin, jolloin perämiehellä oli työn takana löysäillä tiukoissa paikoissa. Aallonkorkeus alkoi nousta ja vettä pärski koko ajan miehistön päälle. Lopulta Vesi-Veijo kallisti skuuttia repiessä niin kovasti, että istumaloota hörppäsi puolilleen vettä. Näiden kokemusten jälkeen päätettiin vähentää purjeita.

Fokka oli pakko päästää paikuttamaan löysälle, kun Kapteeni käynnisti koneen. Sen jälkeen Perämies otti apinamoodin, mustekalat hampaisiin ja ryömi maston juureen. Ensin piti selvittää fokan skuuttien ja nostimen sotku. Kun nostinköysi suoristui, ryömintätaistelu jatkui kohti keulaa. Fokka piti käytännössä repiä alas. Lopulta mustekalat kiristivät fokan keulakaiteeseen ja hullu hakkaus sen osalta lakkasi. Myöhemmin selvisi, että yksi fokan latta repäisi itsensä vapauteen.

Sen jälkeen oli isomman vuoro. Iso luovutti helpommalla, mutta aallokko piti huolen, että jännitystä riitti sitäkin laskiessa. Tuli opittua sekin, että otsansa voi myös lyödä mastoon, ei vain puomiin.

Kapteeni olisi halunnut jatkaa täyttä höyryä eteenpäin, mutta apina-perämies vaati taukoa ja kuivia housuja. Laskettiin ankkuri saaren suojaan hetkeksi. Keli edellytti ehdottomasti Muston haalarit ja takit. Partiolaisopein märkiin kenkiin ennen uusia sukkia muovipussi, niin pysyy jalat kuivina. Sen jälkeen älypuhelimesta luettiin kolmeen kertaan ennuste. Tuulivaroitus 12-14 m/s. Yöllä hieman hiljenee 5-9 m/s. Aallokko yli metristä ainakin huomiseeen asti. Kyllä, vaahtopäät väijyivät saaren takana.

Jäädäkö yöksi jonnekin, palatako takaisin vai jatkaako matkaa? Huonoista vaihtoehdoista Kapteeni valitsi, että matka jatkuu. Jatkettiin. GPS:stä loppui patterit, onneksi löytyi uusia. Onneksi on m/s Runeberg, jota voi seurata, kun merimerkkejä ei näy aallokossa ja kirkkaassa auringonpaisteessa. Vastatuulen jälkeen käännös Kalkkirannan suuntaan, jolloin tuuli oli sivumyötäinen. Vesi-Veijon vauhti käväisi jopa 11 km/h moottorilla! Loppupuskenta Kalkkirannan selän ylitse ja kas, kotisatamassa kaunis kesäpäivä – ei tietoakaan mikä karuselli saarten takana väijyi! Kello oli seitsemän. Kapteeni myönsi, että tänään Vesi-Veijo miehistöineen koki pahimman kelin ikinä.

Ilmatieteenlaitos vahvistaa, että 2.7 klo 14-19 tuuli Emäsalon mittausasemalla mukavasti.