Avainsana-arkisto: Sipoon Kaunissaari

Leiri- ja Kaunissaaret

Perjantaina 26.7 suunta oli jälleen länteen Helsinkiin.

Merellä oli aurinkoista ja mantereella sadekuuroja, joita tiirailtiin tarkkaan. Pysähdyttiin taas helposti rantauduttavaan pieneen Leikosaareen vessa- ja ruokatauolle.

20130726_leikosaari

Matkan kohteena oli tutustumiskäynti Vasikkaluotoon, jonne Vesi-Veijo menee muutaman viikon kuluttua leireilemään.

Saarikatselmuksen jälkeen miehistö suuntasi takaisin Sipooseen. Kohteeksi otettiin Kaunissaari, jonne purjehdittiin vienossa myötäisessä yöpymään. Saaressa oli runsaasti veneilijöitä perjantai-iltaa viettämässä, mutta paikkoja löytyi kyllä.

20130726_navigointi

Aamulla yritettiin uimaan, mutta todettiin meriveden olevan hyytävää ja käytiin vain rannan suihkussa. Korjailtiin veneen säätöjä, muun muassa muiden ihmetykseksi kaadettiin masto, jotta saatiin aiemmin mereen hypännyt Windex korvattua uudella. Veneet alkoivat vaihtua puolen päivän aikoihin satamassa ja uudet tulokkaat kertoivat, että on pläkä on ohitse ja on alkanut tuulemaan.

Tarkkailtiin, että kotisatamaan tuuli olisi sivumyötäinen, joten viritettiin UPS. Mennä porskutettiin sillä noin 10 km/h, jolloin todettiin, että purje paukkuu jo äärirajoillaan. Hyvä purje se on ollut, pääsee eteenpäin todella hiljaisilla tuulilla ja jopa pieniin luovikulmiin. Hyytävä merivesi ja hellepäivä aiheuttivat ”merisavua” eli sumua, mutta näkyvyys oli kohtuu hyvä.

20130727_ups

Perämies vaihtoi tilalle vanhan myrskyfokan. Siinä vaiheessa matka oli edennyt jo suojaisemmalle Kalkkirannan selälle ja todettiin, että normaalifokka toimisi paremmin. Eikun vaihtamaan. Lähellä kotisatamaa saarten suoja plokkasi tuulta jo siinä määrin, että laitettiin moottori puksuttamaan loppumatkalle.

Kesäpäivä Kaunissaaressa

Yö Sipoon Kaunissaaren satamassa oli utuinen ja Vesi-Veijo uinui joutsenten vieressä.

Aamupalan jälkeen oli jo kiire kauppalaiva Christinalle. Samaan aikaan saapui myös Vuosaaresta reittialus tuoden mukanaan päiväretkeilijöitä.

Ostokset repussa käveltiin saari ympäri. Tämä keittokatos löytyi hieman kauempaa mukavan lahden rannalta.

Saaren huviloita saa nykyään vuokrata.

Vierasvenesatamassa aurinkoinen päivä paljasti apajat veneen alta. Tuhannet kalat olivat saapuneet suojaisaan lahteen kenties lämmittelemään? Onkijat kertoivat niiden olevan särkiä, ahvenia ja salakoita. Perämiehellä olivat madot jääneet kotiin, joten jäi varmistamatta tämä tieto.

Helteisessä saaressa reippailu nosti hien pintaan, joten vaikka mittari väitti veden lämpötilan olevan vain 14 astetta, lähdettiin uimarannalle. Perämies huuhteli varpaansa ja palasi nopeasti rannalle. Kapteeni heitti kuitenkin talviturkin! Uimarantaan oli ilmaantunut sitten viime kesän myös suihku, jonka vesi oli lämpimämpää kuin meressä. Siinä pystyi hyvin käymään pesulla.

Suihkunraikkaina jätettiin Kaunissaari ja suunnattiin täysin tyvenessä meressä itäänpäin.

Sateita uhmaten retkeilemään

Vesi-Veijo lähti iltapäivällä kesän toiselle varsinaiselle purjehdukselle. Suuntaa ei ole määrätty, mutta rajoitteita tuo loman loppuminen.

Maksoihan nuo Oakleyn aurinkolasit vahvuuksilla paljon, mutta tällä retkellä perämies näkee ensimmäistä kertaa merimerkit 🙂

Pieni tankkeri Sipoon Kaunissaaren edustalla ehti juuri ja juuri Vesi-Veijon ohitse. Reipas sivumyötäinen kuljetti vauhtihirmuamme 8-10 km/h eikä aallokkoakaan ollut haitaksi asti.

Kaunissaaren vierasvenesatamassa vastaanottokomiteana oli kyhmyjoutsenpari.

Satamassa oli runsaasti tilaa ja tällä kertaa parkkeerattiin mahdollisimman lähelle vessaa.

Ja hyvässä kunnossa oleva puucee löytyi edelleen polun päästä.

Illalliseksi keiteltiin Jalostajan Chili con Carnea, jossa oli makua ihan riittämiin. Satamavahti kävi keräämässä 12 euron yöpymismaksun, kun oltiin tuunailtu vantteja ja istumalootan löystyneitä muttereita. Kuulemma Veijoamme pienempiä purjeveneitä ei juuri täällä näe.

Muutaman yrityksen jälkeen Saunalahden mokkula suostui toimimaan oviaukon kohdalla ja voitiin tarkistaa merisää. (Se pitäisi kuuleman mukaan kuunnella radiosta). Mukavalta näyttää seuraavat päivät, vaikka yöksi on luvattu sadetta. Viritettiin puomiteltta ja heti alkoi ripottamaan. Säätutka näyttää jonkinlaisen sadealueen lähestymisen, mutta vielä ei rankkoja sateita ole kohdalle sattunut.

Huomenna katsotaan sitten kelin ja tuulen mukaan mihin suuntaan keula osoittaa..

Sipoon Kaunissaari ja Porvoo

Maanantaina 19.7 pikku purtemme lähti taas retkeilemään kotisatamastaan. Lähtö viivästyi, kun jälleen kerran Trangia oli jättäytynyt matkasta. Kapteeni kävi siis vielä noutamassa vastentahtoisen retkikeittiömme. Tuulta näytti olevan lupaavasti, vaikka matka alkoi vasta iltakuuden aikoihin.

Kiepautettiin Möholmenin edestä Kalkkirannan selälle koneella puksuttaen ja ihmeteltiin siinä edessä selällä moottorilla vastatuuleen etenevää purkkaria. Ihmetyksen aihe oli hurja keinunta. Kun Söderkullalandetin tuulensuoja ohitettiin, ei tarvinnut keinahtelua enää ihmetellä, koska aallokkoa todellakin oli metrin korkeudelta. Uskallettiin nostaa vain iso ylös. Luovittiin laajoilla kaarilla eteenpäin vastaiseen. Selän lopussa alkoi tuntua, että tuuli ja aallokko hieman rauhoittuvat, joten tempaistiin fokkakin esille.

Taas kerran saaren suoja veti meitä nenästä. Vesi-Veijo lähti Kaunissaaren edustalla hurjaan kiitoon niin, että koko miehistö sai työskennellä hiki hatussa. Kolmantena kertana saaren antama suoja jo ymmärrettiin ja käytettiin sitä hyväksemme, sillä moisessa sirkuksessa ei olisi ilman aallonmurtajaa saatukaan kovin helposti purjeita alas.

Sipoon Kaunissaari

Kaunissaaren satamassa oli hyvin tilaa parkkeerata, vaikka saavuttiinkin vasta ilta yhdeltätoista. Tutkailtiin lähiseudut ennen kuin tuli ihan pimeää.

Seuraavana aamuna sataman aallonmurtajan välistä näkyi, että aallokkoa on edelleen yhtä hurjasti. Ennustekin lupaili hellettä (mitäpä muuta) ja tuulta 13 metriä sekunnissa. Päätettiin suosiolla hengailla vielä toinenkin yö Kaunissaaressa.

Ilmoitustaululla kerrottiin, että sinilevähavaintojen vuoksi uimaan voi mennä vain omalla vastuulla. Silläpä sitten, koska vesi näytti ihan kirkkaalta. Puoliltapäivin vuorolaivan satamaan alkoi kasautua kymmeniä satunnaisia ja vakinaisia (tunnistaa kottikärrystä) Kaunissaaren kävijöitä. Christina(?)-kauppalaivan jäätelöt maistuivat aurinkoisena päivänä. Iltapäivällä lueskeltiin kannella mm. Montalbano-dekkaria.

Hartaasti odotettu kauppalaiva saapuu

Kohti Porvoota

Keskiviikkona tuuli oli jo huomattavasti tyyntynyt. Käännettiin keula kohti Porvoota ja annettiin myötätuulen viedä Porvoonjoen suulle asti. Matkalla katseltiin Onnellisten saaria, Nesteen öljynjalostamoa sekä sujahdettiin Emäsalon sillan alitse. Porvoon vierassatamassa ehdittiin viedä toisiksi viimeinen paikka. Satamakonttori sijaitsi pienen matkan päässä kahvilassa. Vierasveneilijöille oli tarjolla kadun toisella puolen ovikoodin takana suihkut, pesutupa, keittiö ja olohuone. Luksusta!

Ja näin sujahdetaan purjeilla sillan alitse

Kesäloman loppu pitää perinteisesti juhlistaa hyvässä ravintolassa. Eksyttiin Walgren’sille, jossa tarjoiltiin juuri sitä mitä haettiin eli suussa sulava illallinen. Perämies uhkasi palata veneelle laulellen merimieslauluja, mutta mieleen muistui vain lause ”hiiuli-hei huolta nyt ei…”

Porvoon Luksus-laiturilta pääsi näppärästi laivaan ja mantereelle

Seuraavana aamuna shoppailtiin Vanhassa kaupungissa hieman teetä ja suklaata sekä tutkittiin rannan veneilykaupan kaikki lokerot. Paluumatkalla tuuli oli vastainen, joten moottori lallatti aina Emäsalon sillalle saakka. Siitä eteenpäin enimmäkseen madeltiin, laahustettiin ja lilluttiin tuulen koko ajan heiketessä. Mutta perille kotisatamaan kuitenkin päästiin.

Ps. Jos joskus myöhemmin ihmetellään, millainen sää oli, niin tämän kesän osalta niissä kohdin, missä ei kirjailija ole huomannut mainita, on ollut poutaa ja hellettä – tuulta tuskin ollenkaan.