Avainsana-arkisto: Emäsalo

2012, Retket

Käynti Porvoossa ja kovaa merenkäyntiä

Yksi kommentti

Vesi-Veijo on luotu retkeilemään. Nyt suuntana tuttu reitti Porvooseen. Alkumatkan paistoi aurinko tuulen kuljettaessa paattia Kalkkirannan kyljestä eteenpäin.

Pysähdyttiin välillä pikaisesti vessatauolle Emäsalon kioskille. Tuuli hyytyi jokisuistossa, jossa vaihdettiin moottorille. Matka kesti kuutisen tuntia. Käytiin syömässä ja yhdellä rantabaarissa. Iltapuhteina Kapteeni askarteli akun kanssa ja sai taas valot toimimaan.

Porvoon yössä loisti täysi kuu. Aamuksi oli luvattu sadetta, joten viritettiin puomin päälle pressu. Nukahdettiin radion äärellä MM-jalkapallon finaaliin.

Sade alkoi kello viisi ja jatkui puoli yhdeksään. Aamupesun jälkeen keiteltiin aamupalat trangialla veneessä. Naapuriin rantautuja kertoi saapuneensa Kaunissaaresta ja että merellä oli hernerokkasumu, joka oli hälvenemässä. Hankittiin miehistölle suklaata Brunbergiltä ja veneelle skuuttinaruja venetarvikekaupan alennusmyynnistä. Paluumatkalle lähdettiin puoleltapäivin.

Ennuste oli illalla luvannut noin 8 m/s lounaistuulta. Tuulta riitti ja perämiehen aurinkolaseja alkoi häiritä pärskivä aallokko.

Päätettiin täyttää tankki Emäsalon kioskilla, koska vastatuuleen puksuttaminen veisi paljon polttoainetta. Tankattiin myös miehistö lihapiirakoilla. Päätettiin vaihtaa purjeisiin Emäsalon sillan takana.

Purjeisiin vaihdettiin. Tuulta riitti luovimiseen. Muutaman kurvin jälkeen alkoi olla vaikeuksia tehdä luovia, koska fokka veti löysänäkin keulaa. Uusi skuuttinaru jumitti jarrupaloihin, jolloin perämiehellä oli työn takana löysäillä tiukoissa paikoissa. Aallonkorkeus alkoi nousta ja vettä pärski koko ajan miehistön päälle. Lopulta Vesi-Veijo kallisti skuuttia repiessä niin kovasti, että istumaloota hörppäsi puolilleen vettä. Näiden kokemusten jälkeen päätettiin vähentää purjeita.

Fokka oli pakko päästää paikuttamaan löysälle, kun Kapteeni käynnisti koneen. Sen jälkeen Perämies otti apinamoodin, mustekalat hampaisiin ja ryömi maston juureen. Ensin piti selvittää fokan skuuttien ja nostimen sotku. Kun nostinköysi suoristui, ryömintätaistelu jatkui kohti keulaa. Fokka piti käytännössä repiä alas. Lopulta mustekalat kiristivät fokan keulakaiteeseen ja hullu hakkaus sen osalta lakkasi. Myöhemmin selvisi, että yksi fokan latta repäisi itsensä vapauteen.

Sen jälkeen oli isomman vuoro. Iso luovutti helpommalla, mutta aallokko piti huolen, että jännitystä riitti sitäkin laskiessa. Tuli opittua sekin, että otsansa voi myös lyödä mastoon, ei vain puomiin.

Kapteeni olisi halunnut jatkaa täyttä höyryä eteenpäin, mutta apina-perämies vaati taukoa ja kuivia housuja. Laskettiin ankkuri saaren suojaan hetkeksi. Keli edellytti ehdottomasti Muston haalarit ja takit. Partiolaisopein märkiin kenkiin ennen uusia sukkia muovipussi, niin pysyy jalat kuivina. Sen jälkeen älypuhelimesta luettiin kolmeen kertaan ennuste. Tuulivaroitus 12-14 m/s. Yöllä hieman hiljenee 5-9 m/s. Aallokko yli metristä ainakin huomiseeen asti. Kyllä, vaahtopäät väijyivät saaren takana.

Jäädäkö yöksi jonnekin, palatako takaisin vai jatkaako matkaa? Huonoista vaihtoehdoista Kapteeni valitsi, että matka jatkuu. Jatkettiin. GPS:stä loppui patterit, onneksi löytyi uusia. Onneksi on m/s Runeberg, jota voi seurata, kun merimerkkejä ei näy aallokossa ja kirkkaassa auringonpaisteessa. Vastatuulen jälkeen käännös Kalkkirannan suuntaan, jolloin tuuli oli sivumyötäinen. Vesi-Veijon vauhti käväisi jopa 11 km/h moottorilla! Loppupuskenta Kalkkirannan selän ylitse ja kas, kotisatamassa kaunis kesäpäivä – ei tietoakaan mikä karuselli saarten takana väijyi! Kello oli seitsemän. Kapteeni myönsi, että tänään Vesi-Veijo miehistöineen koki pahimman kelin ikinä.

Ilmatieteenlaitos vahvistaa, että 2.7 klo 14-19 tuuli Emäsalon mittausasemalla mukavasti.

2011, Retket

Emäsalon Stornäsudden

Jälleen kerran helteinen aamu, joka oli tuonut mukanaan myös levää Lilfjärdenin rantaan. Ei pesua, ei sähköä (läppärin akku loppui illalla). Jatkettiin matkaa. Huomattiin poistuessa, että metsässä oli pienen pienet tee-se-itse linjataulut, joilla karien välttely onnistui ilman gepsiä.

Suojasta ulapalle päästyämme selvisi, että tuulta on tänään riittävästi. Tietenkin vastaista, mutta päästiinpä purjehtimaan.

Oltiin kuultu juttuja, että Pellingin lossin kohdalla on palveluita. Niin olikin. Tirmo niminen bensis, kauppa ja ravintola. Syötiin siellä lounasta ja täytettiin vesikanisterit sekä täydennettiin elintarvikevarastoa. Paikalla oli paljon väkeä, joten esimerkiksi kaupasta oli syöty kaikki jäätelöt.

Matka jatkui ja ärsytti puksuttaa kapeassa väylässä taas moottorilla vastatuuleen, kun vastaan lipui kevyesti ja helposti myötäiseen purjehtivia kollegoita. Suunnitelmana oli yöpyä Onaksen retkisatamassa. Suunnitelman muuttui, kun saavuttiin Äggskärin selälle. Siellä vastaan puski noin metrinen vaahtopäinen aallokko. Tohatsu aloitti kiukuttelun moisessa höykytyksessä eikä kukaan miehistön jäsen suostunut nostamaan purjeita.

Tehtiin suunnanmuutos pohjoiseen ison Emäsalon saaren suojaan. Tuulta riitti sielläkin, mutta aallokko oli siedettävämpää pienelle purtilollemme. Nostettiin taas purjeet. Sivu-vastaisella Vesi-Veijolla pääsee 5,4 solmua eli 10 km/h. Siinä vauhdissa vene alkaa jo kallistua ja perämies ei jaksa käsivoimin kiskoa fokkaa tiukemmalle.

Urheilusuorituksen jälkeen oli kiva päästä rantautumaan Emäsalon pohjoispäässä olevaan retkeilyalueeseen Stornäsudenniin. Rannassa on kiinnistyskoukkuja, mutta matalaa, joten veivattiin tovi venettä sellaiseen kulmaan, ettei köli osunut pohjaan.

Rannalla odotti vastaanottokomitea: kaksi wannabe-laivakoiraa, jotka väijyivät käskyä hypätä kyytiin. Valitettavasti tällä kertaa norkoilu ei tuottanut tulosta.

Stornäsudden oli suosittu retkikohde ja onkipaikka. Sen huomasi täysistä roskiksista, vessapaperittomasta veskistä ja kalastajista, joita ilmaantui melkein kuin olisivat vuorotöissä. Veneessä nukutti hyvin, vaikka viereisen väylän aallot välillä keinuttivatkin.