Perjantaina 26.7 suunta oli jälleen länteen Helsinkiin.

Merellä oli aurinkoista ja mantereella sadekuuroja, joita tiirailtiin tarkkaan. Pysähdyttiin taas helposti rantauduttavaan pieneen Leikosaareen vessa- ja ruokatauolle.

Matkan kohteena oli tutustumiskäynti Vasikkaluotoon, jonne Vesi-Veijo menee muutaman viikon kuluttua leireilemään.

Saarikatselmuksen jälkeen miehistö suuntasi takaisin Sipooseen. Kohteeksi otettiin Kaunissaari, jonne purjehdittiin vienossa myötäisessä yöpymään. Saaressa oli runsaasti veneilijöitä perjantai-iltaa viettämässä, mutta paikkoja löytyi kyllä.

Aamulla yritettiin uimaan, mutta todettiin meriveden olevan hyytävää ja käytiin vain rannan suihkussa. Korjailtiin veneen säätöjä, muun muassa muiden ihmetykseksi kaadettiin masto, jotta saatiin aiemmin mereen hypännyt Windex korvattua uudella. Veneet alkoivat vaihtua puolen päivän aikoihin satamassa ja uudet tulokkaat kertoivat, että on pläkä on ohitse ja on alkanut tuulemaan.

Tarkkailtiin, että kotisatamaan tuuli olisi sivumyötäinen, joten viritettiin UPS. Mennä porskutettiin sillä noin 10 km/h, jolloin todettiin, että purje paukkuu jo äärirajoillaan. Hyvä purje se on ollut, pääsee eteenpäin todella hiljaisilla tuulilla ja jopa pieniin luovikulmiin. Hyytävä merivesi ja hellepäivä aiheuttivat ”merisavua” eli sumua, mutta näkyvyys oli kohtuu hyvä.

Perämies vaihtoi tilalle vanhan myrskyfokan. Siinä vaiheessa matka oli edennyt jo suojaisemmalle Kalkkirannan selälle ja todettiin, että normaalifokka toimisi paremmin. Eikun vaihtamaan. Lähellä kotisatamaa saarten suoja plokkasi tuulta jo siinä määrin, että laitettiin moottori puksuttamaan loppumatkalle.