Avainsana-arkisto: Möholmen

Lähimatkailua

Maanantaina 15.7 Vesi-Veijon miehistö oli päättänyt lähteä pidemmälle purjehdusmatkalle Sipoon ja Porvoon saaristoihin. Vene täytettiin ruualla ja vaihtovaatteilla sekä kapteenin työkaluilla. Suunnaksi otettiin Pirttisaari. Tuuli oli navakkaa. Kalkkirannan selällä todettiin, että liian navakkaa, koska fokan käsittely muuttui mahdottomaksi. Fokka alas ja käännös takaisinpäin. Rantauduttiin taas Norkullalandetin laituriin, joka oli sopivasti tuulensuojassa.

Kapteenin hämmästyttävä työkalusarja pääsi heti töihin ja auttamaan hyytyneen akun kanssa tuskailevaa moottorivenettä. Moottori saatiin toimimaan ja päiväretkeilijät kotimatkalle. Seuraavat laiturinaapurit hämmästelivät tuttuun tapaan Vesi-Veijoa: ”Tuo on varmasti pienin purjevene, jonka olen nähnyt!”. Niin on, pienemmät ovat jollia…

Katseltiin tuuliennustetta kännykästä, joka ei ollut mukavaa luettavaa – 14 m/s myös huomenna. Käytiin iltakävelyllä laiturilta noin 700m päässä olevalla uutuuttaan hohtavalla näköalatornilla.

20130715_torni

Tornista melkein näki kotisataman! Vitsailtiin harrastavamme ekologista lähimatkailua.

20130715_tornissa

Aamuviiden vessareissulla tuuli oli täysin tyyntynyt. Mutta ennen kahdeksaa oli pakko herätä, koska voimistunut tuuli oli kääntynyt perän taakse. Vaihdettiin vastarannalle Möholmeniin. Sielläkään ei laiturissa ollut kovin rauhaisaa, joten aamupalan jälkeen aloitettiin kotimatka.

20130716_proomu

Poikettiin kuitenkin sumpille Komsalön kahvilaan. Yritettiin ensin väärään rantaan, sillä kahvila oli juuri toisella puolen saarta. Jos tietäisi, että kahvilan edessä on kolme isoa laituria, sen tunnistaisi helposti. Kahvilassa tarjoillaan nälkäisille kello 11-15 keittoa. Kahvittelun jälkeen suunnattiin vastatuuleen kotisatamaan ja purettiin retkivarustus autoon, odottamaan parempia tuulia. Kapteenin työkalusarjan vasara avusti vielä loppumatkasta naapureita jumiutuneen kiinnityshakasen irroittamisessa.

20130716_cafekomsalo

Etapin viimeinen

Aamiaisella Stornäsuddenin grillipaikalla ihmeteltiin, mitä lokit tallustelevat metsässä. Syömässä mustikoita tietenkin! Puuron jälkeen jaksoi taas körötellä eteenpäin (vastatuuli) kotisatamaa kohti. Sköldvikissä seurattiin tankkerin liikkeellelähtöä.

Parin päivän helteessä retkeily leväisillä vesillä saa olon nihkeäksi. Möholmenin uimasaaressa vesi näytti vielä kirkkaalta.

Parkkeerattiin itäpään laituriin uimatauolle ennen kotiinpaluuta. Meriveden raikkaana jaksoi paremmin kantaa kaikki nyssäkät, kassit ja pussukat paatista autolle.

Uimaretki Möholmeniin

Heti kun oli päästy kotisatamaan sunnuntaina 11.7.2010 lähdettiin ensimmäiselle retkelle autokuskin kanssa. Suunnattiin kahdeksan aikoihin illalla Möholmenin retkisaareen.

Vesi-Veijo taitaa olla ainoita purjeveneitä, joilla pääsee uimarannan viereen. Muut joutuvat käyttämään saaren kärjessä olevaa laituria.

Saaressa on kolme grillauspaikkaa, katos on syvemmällä metsässä. Paikka on ilmeisen suosittu, sillä roskikset olivat täynnä. Nyt paikalla ei ollut ketään yhden jalkapallo-ottelun takia. Roskiksen ulkopuolelle jätetyt pussit olivat tietenkin lokkien ja muiden petolintujen levittäminä ympäri tannerta.

Uimaranta oli hyvä, vesi lämmintä. Nimettiin se Paulan rannaksi.