Aihearkisto: Huolto

Ikkunaremontti

Vesi-Veijo siirrettiin ja alustavasti pakattiin laskukuntoon juhannuksena. Sää on ollut varsin vaihteleva, joten yön yli odotellessa iski normaali vesikuuro. Laskupäivänä veneen sisältä löytyi melkein litra vettä, johon syypääksi nopeasti selvisi hapertuneet ikkunatiivisteet. Niiden uusiminen oli mielessä, mutta oletettiin, että vielä vuosi selvitään ilman remppaa.

Operaatio vei useamman päivän. Netistä H-veneiden palstalta löytyi varsin hyvät ja käytännössä paikkansa pitäneet ohjeet.

Ensin ikkunoiden irroittamisessa ei tarvittu mitään kitaran jousia, koska vanhat kiinnitysaineet olivat totaalisesti menettäneet tehonsa. Sitten putsaus, hionta ja maalaus. (Tarvikkeiden metsästystä jokaisen vaiheen välissä).

Käytettiin uudelleen vanhat pleksi-ikkunat, suurennettiin niihin pari isompaa reikää. Poraamisessa helpotti laite, jossa oli runsaasti kierroksia.

Sisäreunaan kiinnitettiin ensin P-muotoista ikkunantiivistenauhaa, joka esti Sika-kiinnitysaineen valumisen sisälle, sekä muodosti muutaman millin korotuksen pleksi-ikkunan ja veneen rungon väliin.

Kiinnitysaineesta varoiteltiin, että se sottaa kiitettävästi. Etra-myymälästä sai UV-versioista Sikaa, joka oli tarkoitettu veneen ikkunoihin, jotka ovat myös kantavia elementtejä. Se oli mustaa – erittäin sotkevaa mönjää. Onneksi oltiin varustauduttu pipoilla, työhaalareilla, runsailla teippauksilla, jätesäkkivuorauksella työalueella, lukuisilla kertakäyttökumihanskoilla ja loputtomalla paperilähteellä.

Pleksi aseteltiin mönjän päälle ja ruuvattiin kiinni. Ruuveista muutama oli läpipultteja. Loppujen kanssa oltiin aiottu kierrättää vanhat ruuvit, muttei tajuttu tiivistenauhan osuutta, joten ne olivatkin liian lyhyitä. Koska kello oli jo myöhäinen ilta – kymmenen jälkeen – ja mönjä kuivuu parissa tunnissa, kaiveltiin esiin kaikki mahdolliset ruuvikätköt. Lopputuloksena on varsin kirjava ruuvikokoelma…

Seuraavana päivänä lisättiin ulkoreunaan valkoista Sikaa ja vaihdettiin pari ruuvia parempiin. Kolmantena päivänä siistittiin sisäpuolelta hiomakoneella pulttien törröttävät päät ja maalattiin sisäpuoli valkeaksi.

Ensi kerralla otamme opiksi vielä seuraavaa:
– mönjää on laitettava vielä enemmän, ettei jää tyhjiä koloja mihinkään
– ikkunan ulkolaitaan pitää lisätä kiiloja tasoittamaan rakoa, pelkkä sisäreunan ikkunatiiviste ei riitä
– ruuveja pitää olla runsaasti ja moninverroin enemmän kuin tarve olisi

20170624_ikkuna1

20170628_ikkuna2

20170628_ikkuna3

Kaideremppaa

Ei kevättä ilman veneen rassailua? Tänä vuonna ovat kaiteiden kiinnitykset päässeet finaaliin. Keulassa kiinnityksistä pikkuhiljaa tippui vettä sisälle. Perässä kiinnityksen reunassa näkyi rasitusmurtumaa. Joten ei auta kuin irroittaa, laittaa uudet kuidut, maalata ja sikafleksiä väliin…

Perässä ei ole mitenkään helppo paikka ruuvien sijainnilla.
20160529_ruuvit_alla

Murtuma dremelillä auki.
20160531_kaidereika

Uusi lasikuitu paikoillaan.
20160531_paikka

Kevään rempat

Pressun alta paljastui taas veneen verran nikkaroitavaa. Vappuaattona venetohtori kävi kääntymässä, jonka seurauksena Vesi-Veijo vietti tovin telakalla. Klonksuva nostoköli on sen luokan riski, että ammattimies sai purkaa ja koota sen telakalla uusiksi. Samalla pohjaan vedettiin uudet myrkkymaalit. Oviluukut näyttävät talven jälkeen täysin säiden runtelemilta. Perämies hioo ja maalailee niitä ensihätään, mutta uudet luukut ovat jo myös työnalla. Visio olisi tehdä yläluukulle yökäyttöön vaihtoluukku, jossa on hyttysverkko.

Suurimpana kevään urakkana on ”sähköt uusiksi”. Sivuvalojen vaihdossa vihreä piti vaihtaa kahteen kertaan, koska ensimmäinen yritys vioitti koko lampun (messinkiruuvit ovat pehmeitä). Kaikenlaisia upotettavia kytkinpaneeleita löytyy jos jonkinmoisia, mutta Vesi-Veijon pieneen ja pelkistettyyn Joe17-muottiin semmoista ei saa mitenkään laitettua. Venekauppojen ja internetin kootuista palikoista kapteeni väsää ihka uutta sähkökeskusta.

20140601_sahkokotelo

20140601_sahkokotelo2

Maalauksen viimeistelyä ja vahausta

Tänään kiinnitettiin kattoluukkuun kaasujousi ja viimeisteltiin kannen maalausta. Sisätilamaali oli loppu. Huomenna haetaan sitä lisää kaupasta, jotta päästään vetämään viimeiset vedot.

20130708_maali

Maalarinteippi on aiheuttanut päänvaivaa melkoisesti. Se takertui hytin puolella pleksi-ikkunoihin niin, että perämiehellä meni monta tuntia ja useita desilitroja asetonia sen hinkkaamiseen pois. Asetoni (eli kynsilakanpoistoainetta saa rautakaupasta litroittain…) tuli hankittua alunperin kontaktiliiman roiskeiden siivoamiseen.

Veneen kyljissä teippi tarrasi joihinkin kohtiin kiinni yhtä lujasti. Tänään kokeiltiin sinne kaikki pesunesteet, lastat ja hinkkausvälineet. Lopulta mikrokuitukangas ja asetoni olivat ainoa yhdistelmä, millä maalarinteipin liima irtosi naarmuttamatta sinisestä kyljestä. Samalla liukeni myös hieman maalia, mikä oli pakko hyväksyä.

Kun kylki oli vihdoin puhdas, se vahattiin.

20130708_vaha

Seinäkankaan liimaus

Loputkin tiikkilistat kiinnitetty! Kansi alkaa olla viimeistelyä vaille valmis.

20130704_kansi

Sisällä riittää työstettävää. Ensin sekoitettiin kontaktiliimaa. Perämies kesti sen hajua paremmin kuin kapteeni.

20130704_liima

Kontaktiliimaa sivellään molempiin liimattaviin pintoihin eli kankaaseen ja seinään. Nyt ei tarvinnut odottaa 10 minuuttia kuivumista ennen puoliskojen liittämistä, koska kuuma hellepäivä hoiti kuivattamisen samantien. Kontaktiliiman nerokkuus piilee siinä, että ylitursunneet maalit voi sormenpäällä pyöritellä irti eikä tahroja jää minnekään.

Uusi seinäkankaamme oli joustavaa tekonahkaa, joka venyi häiritsevästi joka suuntaan. Kankaan väliin tahtoi jäädä lisäksi ilmakuplia, jotka keksittiin tasoittaa maalitelalla rullaamalla.

20130704_seina

Toinen puoli aloitetaan ehdottomasti hankalammasta eli peräpäästä. Ensimmäisessä seinässä taistelun jälkeen kangasta jäi noin 5 senttimetriä ”yli” venymisen takia. Ja liimapurkki loppui, joten huomenna taas jatkuu, rautakaupan kautta.

20130704_pera

Venemaalit maalattu tai melkein

Veneen kansi maalattiin kolmeen kertaan. Ensin pohjamaali eli primer, jota sattui kaupassa olemaan vain harmaana. Sen päälle kaksi kerrosta lumikkia. Viimeisenä tänään tallustelualueille kerros liukastumisen estoa eli karhennusmaalia. Aiempi karhennus oli röpelöä pinnaltaan, tämä uusi on vain karheaa. Vielä tänään pensseleitä ei voinut heittää menemään, sillä muutamassa kohtaa pitää lopuksi paikkailla ja istuinlootan luukut ovat vielä yhtä maalikerrosta vailla.

Maalin kuivuttua seuraavana oli murtuneen kaiteen uudelleenkiinnitys. Ennen maalausta murtunut kohta oli paikattu uusiksi lasikuidulla. Vanha kaide ei tahtonut oikein mennä sijoilleen ilmeisesti siksi, kun se on repsottanut jo monta vuotta. Mutta hieman voimaa ja viilausta, niin ruuvit saatiin väännettyä paikoilleen.

Sen jälkeen urakkana olivat uudet tiikkilistat. Sopivia listoja ei myynyt mikään kauppa, joten piti ostaa tiikkilauta. Saken avustuksella saatiin laudasta sopivaksi sirkkelöidyt palikat. Koska veneen reuna on hieman kaareva, listoja haudottiin lämpimällä vedellä kastelluissa pyyhkeissä, jonka jälkeen ne viritettiin puiden syyt huomioiden kuivamaan puristimilla oikeaan muotoonsa.

Vanhojen tiikkilistojen reiät kannessa hyödynnettiin. Ensin niihin pursotettiin Sika-fleksiä ja sitten perämies ujutti ruuvin kajuutasta, jonka kapteeni asetti tiikin pohjassa olevaan reikään. Sika-fleksiä myös listan alle ja kuivumaan. Ensimmäiset kaksi näyttivät menevän kuin Strömsössä.

Kuvassa ensimmäiset tiikkilistat ja kiinnitetty kaide. Valmista ei tullut, vielä olis pari juttua…

Mutta missä on Vesi-Veijo?


Edelleen maalla.

Kevättalkoot vähän laajenivat. Sisältä maali saatiin irti lopulta soodapuhalluksella ja sen seurauksena irtosi seinäkankaat. Juhannuksena päästiin talkoissa vasta varsinaiseen maalausvaiheeseen.

Kevättalkoot alkakoon

Sunnuntaina 28.4 avattiin Vesi-Veijo paketista. Kausi 2013 alkoi tosin jo lauantaina Lauttasaaren Maritimin kevätkauden avajaisista, jossa käytiin tarkistuttamassa sammutin ja hamstraamassa välineistöä talkoisiin. Tänä vuonna ennen vesillelaskua puuhailun kohteena on sisätilojen ja kannen maalaus.

Paketin sisältä paljastui talven jäljiltä täysin hilseillyt hyttin kattomaali, joten oltiin arvattu oikein tämän kevään remppatarve. Kapteeni aloitti välineiden testauksen teräslastalla ja hyvin irtosi.

Perämies kokeili hiomakonetta, joka ei purrut läheskään yhtä hyvin. Ei tarvitse arvata, missä veneenomistaja onkaan loppukevään…

Sytytystulppa

Kotona kaiveltiin työkaluvarastoa ja löytyi 16 millin kiintoavain, jolla tämä sytytystulppa vihdoin irtosi.

Kapteeni rakensi takapihan patiolle väliaikaisen perämoottorin huoltolaboratorion. Kotvasen kuluttua saivat naapuritkin kuulla onnellista hyrinää. Eikun retkiä suunnittelemaan.

Ensipurjehdus ja se perämoottori…

Tänään ompelukerho kokoontui ja lisäsi patjojen kankaisiin tarrakiinnitykset. Sen jälkeen keräiltiin kaikki kimpsut ja suunnattiin veneelle. Tavoitteena oli kesän ensimmäinen purjehdus.

Tavaroiden lastaamiseen, puomin, purjeiden ja maston köysistön setvimisen jälkeen oltiin melkein valmiita. Perämoottori on matkustanut auton takakontissa pari päivää. Vaikka se on ollut suosituksen mukaiseen suuntaan lappeellaan, se oli kuitenkin vuotanut öljyä takakonttiin. Ja eihän se sitten käynnistynyt.

Kilautus huoltoputiikkiin kertoi, että pitäisi poistaa tulppa ja vedellä käynnistysnarua, kunnes öljyt ovat valuneet pois moottorista. Veneen työkalupakista ei löytynyt työkalua, jolla tulppa irtoaa. Moottori olisi siis kärrättävä kotiin huoltoon. Päätettiin kuitenkin tehdä kesän 2012 ensipurjehdus.

Melottiin vastatuuleen selälle, jossa nostettiin iso ylös ja kohta myös fokka. Käytiin pieni noin puolen tunnin lenkki. Palatessa myötätuulessa vauhti nousi aina 7 km/h saakka. Pohdittiin, että jo meloessakin tuntui, että vene ”luistaa” aiempaa paremmin – johtuisiko kiiltävästä maalipinnasta :).