Reissun itäisimmäksi pisteeksi jäi tällä kertaa Kotka jossa yövyttiin Kaunissaaren jälkeen. Paluumatka alkoi vastatuulessa kunnes tuuli katosi kokonaan. Nyt Vesi-Veijo majailee Merihotelli Mäntyniemen rannassa Pyhtään Munapirtissä. Paikka taisi olla hyvin valittu kun naapuriveneen kipparikin on nimeltään Veijo. Lisää päivityksiä kun varsinainen bloginkirjoittaja toipuu raitisilma-myrkytyksestä ja helteen tuomista sivuvaikutuksista. Paluuaikataulua säädetään päivä kerrallaan, välillä moneenkin kertaan, keleistä ja paikoista riippuen.
Aihearkisto: 2011
Pyhtään Kaunissaari tupaten täynnä
Viivähdettiin Loviisassa pari päivää. Tulosampanjat juotiin paikallisella Seabee Mialla. Grillailtiin, pestiin pyykkiä ja tehtiin purjekauppaa. Spinnun hinnasta ei päästy yksimielisyyteen kauppiaan kanssa, joten se jäi Loviisaan. Doylen purjeneuloja saapui satamaan tarkistamaan ison isoa kokoa. Hetken tuumailun jälkeen hän nappasi purjeen kainaloonsa. Purje palautui noin tunnissa viisi senttiä kapeampana. Hienoa palvelua! (Samalla hän möi satasella puomipussin).
Lähdettiin Loviisan Laivasillalta jatkamaan matkaamme itään maanantaina puolilta päivin. (Juuri ennen lähtöä bongattiin Mikki perheineen. Ei merihädässä vaan Laivasillalla).
Tuuli jonkin verran. Svartholman jälkeen kokeiltiin purjehtia, mikä sujui kohtuu hyvin, kunnes reitti kääntyi itään. Päätettiin suunnata Pyhtään Kaunissaareen. Saari sijaitsi suuren aavan takana, jossa vastatuulen lisäksi oli kohtalaista aallokkoa, mistä Tohatsu ei tykkää. Se ajaa kiltisti eteenpäin, kunnes tankki on puolillaan. Sitten alkaa hyytyminen ja nikottelu. Eli tankattiin usein.
Kaunissaaressa oli runsaasti kesän viettäjiä, joten onnistuttiin saamaan toisiksi viimeinen kolo vierassatamassa. Satamaan ajaminen on aika tiukan karikkoisen väylän päässä ja naapurit kommentoivat, että kovalla säällä kapeaan aukkoon pitää tulla vauhdilla onnistuakseen. Kaikki palvelut olivat ihan sataman vieressä.
Ilma parani seuraavana päivänä: helle teki paluun ja meri tyyntyi täysin. Käytiin tutustumassa erittäin mielenkiintoiseen Saaristolaismuseoon, johon ”yksikään museokuraattori ei ole koskenut”. Siellä oli mm. kollikissan muistotaulu, kaikkien Suomen majakoiden esittely, parrunpätkä (salakuljetuspirrun kanisteri) sekä paljon paikallista kalastus- ym. esineistöä. Kierreltiin eteenpäin länsirantaa: hautausmaa, uimaranta ja lopulta uitiin Pohjoisrannalla sijaitsevalla leirintäalueella. Sataman kahvilassa maisteltiin oluita ja hyvää kiviuunipitsaa.
Iltapäivällä kokeiltiin puomiteltan tekemistä pressusta. Tämännäköinen viritelmä saatiin aikaan hieman liian suurella pressulla.
Naapurin laivakoira huomasi heti, kun iltapalaa alettiin laittamaan. Illansuussa saareen saapui karaokelaiva, josta saapui tanssijoita ravintolan elävän musiikin iltaan. Suuri osa vierasveneilijöistäkin liittyi joukkoon.
Spinnuajon harjoittelua Loviisanlahdella
Svartholmassa tehtiin pieniä huoltotöitä. Todettiin, että tuuli oli kääntynyt etelään eli tie Loviisaan olisi myötäinen. Vihdoinkin päästäisiin siis kokeilemaan testattavana olevaa 470:sen spinaakkeria. Tosin miehistöllä oli vain pieni haju siitä, miten spinnupurjetta käytetään. No, kokeilemalla se selvinnee!
Onneksi testipurjeessa oli skuuttinarut valmiina, sillä olisi muuten mennyt tovi ihmetellessä, miten päin purje laitetaan. Mastolla piti selvitellä, miten spinnun nostinköysi oikein kulkee.
Ensimmäisellä nostoyrityksellä saatiin purjesolmumytty aikaan. Seuraavalla todettiin, että spinaakkerin tulee kulkea etuharuksen ulkopuolella eikä kuten fokka (Olemmeko noviiseja, olemmeko…). Skuuttinarut ohjattiin yksien skuuttipisteiden kautta. Myöhemmin manuaalista selvisi, että niiden pitäisi olla mahdollisimman takana. Ja hoplaa, meillä oli pallopurje!
Pelkällä spinnulla päästiin 4 km/h eteenpäin. Nostettiin iso. Pallo alkoi lerpatella, koska iso vei sen ilmavirtaukset. Pieni haju spinnuajosta kertoi, että puomi auttaisi asiaa. Kapteeni askarteli harjanvarren päihin koukut, joista muodostui köyhän miehen kahden euron spinnupuomi! Ja kas, sehän toimi, kun saatiin skuuttinaruilla viritys täyteen trimmiin.
Vauhti parani melkein tuplasti. Kun iso teki jiipin, piti spinnupuomi vaihtaa toiselle puolelle. Kohta alkoi myös tuulla enemmän, joten lopulta kapteeni pääsi vitsailemaan, että pitää huomioida 10 km/h nopeusrajoitus sataman lähellä. Parhaimmillaan päästiin siis yli 9 km/h.
Rantauduttiin Loviisan Laivasillalle, joka on täyden palvelun satama. Siellä on esimerkiksi parkkipaikat eri kokoisille koirille.
Miehistö palkittiin hienosta suorituksesta sataman ravintolassa rekkam..merimiesannoksilla.
Illalla googleteltiin Sulon sponssaamalla nettiyhteydellä, miten homma olisi pitänyt tehdä.
Tästä ohjeesta ei ymmärretty Noviiseina juuri mitään
http://www.fe83.org/wiki/index.php/Spinnuajo
Tämä oli hieman selkokielisempi. Opittiin uutena se, että spinnu kannattaa nostaa ja laskea isopurjeen suojassa.
http://www.h-vene.net/hwiki/Spinaakkeri
Bockhamn – Svartholm
Aamulla levä oli vallannut Bockhamnin suojaisan sataman. Ei puhettakaan aamupesusta.
Aamupuuron jälkeen siirryttiin noin kilometrin verran Bytholmenille uimaan.
Matka jatkui uimisen jälkeen jälleen vastatuuleen. Lopulta oli melkein tyyntä ja Vesi-Veijo lähinnä kellui eteenpäin. Päätettiin kokkailla ruokaa kannella.
Tyypillinen ateria Vesi-Veijolla on esimerkiksi seuraavanlainen. Ostetaan kaupasta kuivamuonaa, kuten valmispastaa. Lisätään siihen mausteeksi sipuli ja kuivattua valkosipulia. Kaivetaan kylmälaukun pohjalta pakastettu grillimakkarapaketti, joka on sanomalehtipaketissaan vielä parin hellepäivän jälkeenkin kylmää makkaraa. Pilkotaan se joukon jatkoksi. Keitetään 5 min ja ruokitaan miehistö. Lisukkeena tällä kertaa oli kurkkua ja tomaattia.
Lähestyttiin Loviisaa, jonka tunnistaa kaukaa ydinvoimalan piipuista. Helle porotti ja tuuli tyyntyi täysin.
Rantauduttiin Svartholman linnoitukselle.
Saaren palveluihin kuuluu ravintola, joka on auki ”niin kauan kuin asiakkaita riittää, jopa kahteen”.
Kesän Valborg-bongaus tuli tehtyä illalla. Nettiyhteys pätki sen verran, että blogia ei saanut päivitettyä.
Aamu Porvoo, ilta Byön Bockhamn
Herätys Porvoon satamassa klo 8.30 ja hytin lämpötila jo silloin +30C. Suunnaksi heti huoltopiste.
Siellä suihku.
Ja kuivaus (pesukone ja kuivurikin löytyy).
Aamupala kahvilakioskilla. Puurolautanen tuli nuoltua tarkasti.
Sitten kelpasi hieman shoppailla ja katsella nähtävyyksiä (kuvassa Runeberg).
Ja matka jatkui puoliltapäivin kohti itää. Porvoonjoen suistossa voi joutua turistinähtävyydeksi, vaikka ajelee moottorilla vastatuuleen.
Pysähdyttiin Hamarin Seolle tankkaamaan bensakanisterit sekä purjehtijat pihvillä ja pastalla.
Emäsalon kohdalla vaihdettiin purjeisiin ja luoviminen vastatuuleen alkoi. Välillä pienissä puhureissa päästiin jopa 10km/h nopeuteen. Tiukimmassa yllätyspuhurissa miehistön lippalakki lähti uimaan, joten oli suoritettava lakki yli laidan harjoitus. Se meni kuin Strömsössä ja vieläpä purjeilla. Lakki koukattiin keksillä takaisin kyytiin.
Pellingin lossin kohdalla tuuli oli taas täysin vastaan ja väylä karikkoinen, joten vaihdettiin moottorille.
Lopulta kahdeksalta illalla rantauduttiin Bockhamnin suojaisaan luonnonsatamaan. Lahdessa voi parkkeerata kahteen laituriin ja tilaa oli vaikka kuinka.
Sipoo – Porvoo
Suunnitelmana tänä kesänä oli purjehtia kohti Itää. Perämies luuli, että matka alkaisi jo tiistaina, mutta ehei, sitä ennen oli vielä paljon puuhasteltavaa ja pakattavaa.
Ensin piti ommella pikaratkaisuna patjoille päälliset halvoista lakanoista soveltamalla.
Ensimmäinen satsi tavaraa, patjat ja kaikki mahdolliset purjeet vietiin keskiviikkona.
Torstaina päätettiin lähteä vihdoin matkaan kaikkine tavaroinemme. Ruokailu suoritettiin Kalkkirannan tienoilla.
Alkuun oli ihan kiva koilistuuli, jota päästiin purjehtimaan uusilla purjeilla noin 6km/h vauhdilla. Porvooseen käännyttäessä tuuli hiipui ja oli vastainen, joten vaihdettiin moottorille. Moottori puski eteenpäin 9-10 km/h. Huikeasta vauhdista huolimatta meidät ohitti paikalliset kirkkoveneharrastajat ”heittämällä”.
Ehdittiin Porvoon vierasvenelaituriin viittä vaille kymmenen illalla ja ehdittiin kipaista kioskilta avain huoltotilaankin. Saunalahden mokkulalla saatiin tämä blogikin päivitettyä melkein reaaliajassa!
Östholmen Sipoo
Sunnuntaina uusien purjeiden ja perämoottorin testimatkalla pysähdyttiin Sipoon ulkoilusaareen Östholmeniin. Saaressa on paljon hyvin hoidettuja grillikatoksia, roskiksia ja vessoja. Vesi-Veijolla pääsee rantautumaan useaan kohtaan.
Karttakuva Sipoon kotisivuilta.
Sijainti GoogleMapsilla.
Grillikatoksella keiteltiin trangialla hernesoppaa.
Kapteeni testasi paukkuliivit ennen uusien panoksien vaihtamista. Hyvin toimii ja kelluu.
Grillipaikan vieressä oli mansikkamaa.
Liian iso iso
Sunnuntaina 26. kesäkuuta päästiin vihdoin testaamaan uutta moottoria sekä purjeita.
Isopurjeessa oli ihmetyttänyt jo alkuun se, ettei sitä pujotettu puomiin kuten vanhaa purjetta. Purjeneulomo vakuutti, että se on nykyaikaa. Kun purje saatiin ylös se osoittautui yläosastaan liian leveäksi. Purje osuu ylhäällä takavanttiin eikä pääse liikkumaan käännöksissä kunnolla.
Uusi fokka oli myös suhteellisen suuri. Se tulee maston ohitse reippaasti eli ennemminkin se on genoa. Siitä ei ole haittaa – päinvastoin Vesi-Veijo saa enemmän purjepinta-alaa.
Ei auttanut kuin reivata isopurjetta pienemmäksi, eli lyhennettiin korkeutta sitomalla alaosaa reivirei’istä naruilla puomiin.
Kuljettiin sitten reissu pienennetyllä isolla.
Uuden ja vanhan ison vertailu myöhemmin nurmikolla osoitti kokoeron selvästi.
Vesille lasku
Ensimmäiseen katsastukseen kuuluu rungon tarkastus, minkä vuoksi toimenpide suoritettiin kuivalla maalla. Sen jälkeen olikin aika siirtää paatti auton perään ja köyttää masto kuorman päällimmäiseksi. Vetokärryn tyhjentyneet venettä vasten olevat renkaat korvattiin Kärkkäiseltä löytyneillä ilmattomilla versioilla.
Vesille lasku sujui nostoa sutjakammin, mutta kapteeni joutui kuitenkin kastelemaan räpylänsä, koska yksi tukijalka unohtui laskea alas. Melominen vastatuuleen laituripaikalle oli hikinen urakka.
Vesi-Veijo on nyt laiturin nokassa odottamassa maston nostamista.
Veneen katsastus
Vesi-Veijo on tarkoitus liittää Partiopurjehtijoiden alusrekisteriin, joka edellyttää katsastamista. Venehän on juuri sopivasti sen verran pieni, ettei sitä tarvitse rekisteröidä eikä sen puoleen välttämättä katsastaa. Ohjeet katsastamiseen löytyvät purjehtija.fi-sivuilta. Alkuperäinen tarkoitus oli katsastaa luokkaan 3 (saaristo), mutta päädyimme kuitenkin alimpaan luokkaan 4 (suojaisat vedet) ihan käytännön syistä. Vesi-Veijossa ei yksinkertaisesti ole riittävästi tilaa kaikille kolmosluokan vaatimille varusteille. Mihin esim. pelastusrenkaan voisi sijoittaa järkevästi?
Ensimmäisessä katsastuksessa käydään läpi rungon kunto. Jatkossa runkokatsastus tehdään viiden vuoden välein, kun taas varusteet tarkastetaan kerran vuodessa. Katsastuksessa käytiin läpi venettä aika perusteellisesti ja samalla tuli hyviä vinkkejä sekä ohjeita veneen hoidosta. Muutamasta kohdasta tuli huomautus, kuten valumareikien putkien kiinnityksen tarkastuksesta sekä paukkuliivien huollosta.
Katsastus meni läpi. Kuinkahan monella Joe17:lla on oheinen todistus?
