Aihearkisto: Yleinen

Puomin ja isopurjeen asentaminen

Tässä kuvasarja siitä, kuinka Joe17-veneen puomi laitetaan paikoilleen ja isopurje kiinni siihen.

Puomi kiinnitetään mastoon, jossa sitä voi liikutella ylös-alas ruuvia löysäämällä. Mastossamme on musta teippi merkkaamassa ylintä suositeltavaa korkeutta. Tässä yläasennossa puomi on silloin, kun purje ei ole ylhäällä ja kattoluukkua avataan. Purjehtiessa puomi on niin alhaalla kuin mahdollista, koska uusi purje on maksimikokoinen ja tarvitsee kaiken mahdollisen tilan, jotta sen saa kireäksi. Jos puomi on liian alhaalla, se ottaa kiinni kattoluukkuun eikä pääse liikkumaan kunnolla.

Puomin alasvetäjä eli kikkatalja kiinnitetään maston juureen. Kikkataljaa tarvitaan erityisesti myötätuulella.

Skuuttiköysi kiinnitetään istumalaatikon pohjalle. Puominnostin on köysi mastosta, jolla puomi pidetään ylhäällä, silloin kun purje on alhaalla. Puomin päätä on pidetty mustekalalla takavantissa, silloin kun purje on alhaalla. Mustekala estää puomin turhan huojumisen edestakaisin.

Isopurjeen alareuna pujotettiin vanhassa purjemallissa puomiuraan. Uudessa purjeessa uraan pujotetaan vain yksi takakulmassa kiinni oleva ”juoksija” ja purjeen alareuna on muuten vapaana. Alareunan etukulma kiinnitetään hakasella mastonpuoleiseen päähän.

Takakulma kiristetään köydellä puomin takapäähän. Köyttä varten lisättiin puominpäähän köysilukko, josta purjeen kireyttä voidaan helposti tarvittaessa säätää. Vanhassa purjemallissa kireyttä ei juuri säädelty.

Purjeen yläkulmaan kiinnitetään nostinköysi ja etureunan alkua pujotetaan mastossa olevaan kouruun. Lopuksi purje laskostetaan puomin päälle ja kiinnitetään mustekaloilla odottamaan nostamista. Nostettaessa koko purjeen etureuna vedetään kiinni maston kouruun.

Liian iso iso

Sunnuntaina 26. kesäkuuta päästiin vihdoin testaamaan uutta moottoria sekä purjeita.

Isopurjeessa oli ihmetyttänyt jo alkuun se, ettei sitä pujotettu puomiin kuten vanhaa purjetta. Purjeneulomo vakuutti, että se on nykyaikaa. Kun purje saatiin ylös se osoittautui yläosastaan liian leveäksi. Purje osuu ylhäällä takavanttiin eikä pääse liikkumaan käännöksissä kunnolla.

Uusi fokka oli myös suhteellisen suuri. Se tulee maston ohitse reippaasti eli ennemminkin se on genoa. Siitä ei ole haittaa – päinvastoin Vesi-Veijo saa enemmän purjepinta-alaa.

Ei auttanut kuin reivata isopurjetta pienemmäksi, eli lyhennettiin korkeutta sitomalla alaosaa reivirei’istä naruilla puomiin.

Kuljettiin sitten reissu pienennetyllä isolla.

Uuden ja vanhan ison vertailu myöhemmin nurmikolla osoitti kokoeron selvästi.

Vesille lasku

Ensimmäiseen katsastukseen kuuluu rungon tarkastus, minkä vuoksi toimenpide suoritettiin kuivalla maalla. Sen jälkeen olikin aika siirtää paatti auton perään ja köyttää masto kuorman päällimmäiseksi. Vetokärryn tyhjentyneet venettä vasten olevat renkaat korvattiin Kärkkäiseltä löytyneillä ilmattomilla versioilla.

Vesille lasku sujui nostoa sutjakammin, mutta kapteeni joutui kuitenkin kastelemaan räpylänsä, koska yksi tukijalka unohtui laskea alas. Melominen vastatuuleen laituripaikalle oli hikinen urakka.

Vesi-Veijo on nyt laiturin nokassa odottamassa maston nostamista.

Veneen katsastus

Vesi-Veijo on tarkoitus liittää Partiopurjehtijoiden alusrekisteriin, joka edellyttää katsastamista. Venehän on juuri sopivasti sen verran pieni, ettei sitä tarvitse rekisteröidä eikä sen puoleen välttämättä katsastaa. Ohjeet katsastamiseen löytyvät purjehtija.fi-sivuilta. Alkuperäinen tarkoitus oli katsastaa luokkaan 3 (saaristo), mutta päädyimme kuitenkin alimpaan luokkaan 4 (suojaisat vedet) ihan käytännön syistä. Vesi-Veijossa ei yksinkertaisesti ole riittävästi tilaa kaikille kolmosluokan vaatimille varusteille. Mihin esim. pelastusrenkaan voisi sijoittaa järkevästi?

Ensimmäisessä katsastuksessa käydään läpi rungon kunto. Jatkossa runkokatsastus tehdään viiden vuoden välein, kun taas varusteet tarkastetaan kerran vuodessa. Katsastuksessa käytiin läpi venettä aika perusteellisesti ja samalla tuli hyviä vinkkejä sekä ohjeita veneen hoidosta. Muutamasta kohdasta tuli huomautus, kuten valumareikien putkien kiinnityksen tarkastuksesta sekä paukkuliivien huollosta.

Katsastus meni läpi. Kuinkahan monella Joe17:lla on oheinen todistus?

Messuilla moottoreita katsastamassa

Perjantaina kierreltiin töiden jälkeen messukeskuksessa Vene-näyttelyä.

Kapteeni oli tulostanut kartaksi perämoottoriputiikkien osastot, jonka perusteella kierrettiin hipelöimässä vaihtoehtoja tosielämässä. Matkan opetus oli, että Mercury ja Tohatsu olivat tismalleen samanlaisia, koska ovat lähtöisin samasta tehtaasta. Hankinta kannattaa tehdä piakoin, vielä kun viime vuoden halvan jenin malleja löytyy varastoista.

Mukaan messuilta tarttui maston katolle tuulen suuntaa opastava Windex, jonka asentamisesta täytyy kirjoittaa myöhemmin oma juttunsa. Lisäksi löytyi Universal Stone -ihmepuhdistusainetta, josta on netistä tullut luettua parikin juttua. Katsotaan, miten kansi kiiltää, kun perämies pääsee sitä seuraavan kerran kuuraamaan! Ensi kesällä Vesi-Veijon miehistön tunnistaa myös yhtenäisistä asusteista…

Liian kalliita purjeveneitäkin oli näytillä useampia. Nurkassa huomio kiinnittyi pieneen kilpapurteen, jonka kolmen purjeen köysistöä jäätiin messujen viime minuuteilla ihmettelemään. Veneen omistaja kommentoi viereisiä jättejä ”merten asuntoautoiksi” – osuva ilmaus :-).

Uuden perämoottorin vertailu

Uuden perämoottorin hankintaa suunnitellaan kovasti.

Valitako käytetty vai uusi? Uusi ehdottomasti, koska vanhasta on sen verran huonoja kokemuksia.

Mikä koko? Johnsonissa on 4 heppaa kahdella tahdilla. Lainassa käynyt Suzuki oli nelitahtinen heppoja ehkä viisi, mutta painoi liikaa, arviolta noin 25 kg.

Pakki? Jokainen malli, jossa on pakki painaa vähintään 25 kiloa.

Lyhyt vai pitkä riki? Lyhyempi on helpompi kääntää, jos pakkia ei ole.

Honda BF2,3

Mercury F3,5

Suzuki DF2,5S

Tohatsu MFS3,5

Yamaha Outboards F2,5

Nettikeskusteluissa viitattiin, että Tohatsulla on jotain tekemistä Nissanin kanssa ja että se on maailmalla yksi suosituimpia perämoottorimerkkejä. Suomessa Yamaha on markkinajohtaja.

Tällä vertailulla Tohatsu ja Mercury ovat vahvimmat vaihtoehdot. Tohatsuja myydään Vesi-Veijon kotisataman lähistöllä.

Paatti pakettiin

Tänään viriteltiin talvitelat. Ensin näytettiin painepesuria pohjassa oleville simpukoille ja leville.

Nostettiin kärryä lautajalustoilla niin, ettei paino ole renkaiden jousilla. Sen jälkeen viriteltiin kurkihirsi.

Lopuksi pressu päälle. Sen jälkeen tulikin heti ensimmäinen lumipyry.

Joe 17 -veneiden SM-kisat

Loviisassa järjestettiin tänä viikonloppuna Small ships’ race. Tapahtuman yhteydessä oli myös Jullejen kilpailut, joita Vesi-Veijon miehistö kävi seuraamassa lauantaina. Istuuduttiin kiikarien kanssa Tullisillalle. Kilpailuun osallistui vain kolme venettä, joiden purjenumerot olivat 123, 197 ja 457. Heti ensimmäisessä lähdössä oli dramaattinen käänne, kun kolmannelta veneeltä hajosi peräsin ja se hinattiin pois. Oltaisiin siis päästy heti mitaleille, jos oltaisiin uskaltauduttu kisaan 😀 

Myöhemmin helteisenä iltapäivänä käytiin Göteborgin ekojen ja talonpoikaisveneiden kisat.

Ensimmäinen spinnupurje on ylhäällä.

Kisa-Jullessa on hieman erilainen ison skuutti sekä purjeiden köydet.

Talonpoikaisveneet odottavat lähtömerkkiä.

 

Rekisteröinti ja kohti kotisatamaa

Vesi-Veijo lähtee kohti uutta kotisatamaa tällä viikolla. Juhannuksen aikana tarkoituksena on edetä ensimmäinen etappi Salosta Hankoon ja myöhemmin heinäkuussa loppumatka Sipooseen. Ensimmäisessä vaiheessa ohitetaan mm. mielenkiintoinen Rungonsalmen silta, jossa voidaan törmätä vuorovesi-ilmiöön!

Vene on nyt lisätty Julle-luetteloon. Sieltä käy ilmi, että samalla purjenumerolla taitaa liikkua joku muukin. Näin pientä venettä ei onneksi tarvitse katsastaa ja rekisteröidä. Vesi-Veijo on täysvakuutettu Fenniassa reilulla 80 eurolla vuodessa.

Koeajossa koetut ongelmat muuten selvisivät sunnuntaina. Perämoottori sammui paluumatkalla käyttäjävian vuoksi: bensatankin ilmanottoaukon avaaminen takaa tasaisen ja varman pörinän… Ylimääräiset narut mastossa olivat puominkannatin sekä spinaakkerin nostin. Puomin nostinköysi oli aavistuksen lyhyt, mutta punaisella jatkopätkällä se korjattiin toistaiseksi. Lisäksi selvisi entisen omistajan opastuksella, että puomin korkeutta voi säätää. Se liikkuu helposti mastoa ylös-alas.