Veneen kansi maalattiin kolmeen kertaan. Ensin pohjamaali eli primer, jota sattui kaupassa olemaan vain harmaana. Sen päälle kaksi kerrosta lumikkia. Viimeisenä tänään tallustelualueille kerros liukastumisen estoa eli karhennusmaalia. Aiempi karhennus oli röpelöä pinnaltaan, tämä uusi on vain karheaa. Vielä tänään pensseleitä ei voinut heittää menemään, sillä muutamassa kohtaa pitää lopuksi paikkailla ja istuinlootan luukut ovat vielä yhtä maalikerrosta vailla.
Maalin kuivuttua seuraavana oli murtuneen kaiteen uudelleenkiinnitys. Ennen maalausta murtunut kohta oli paikattu uusiksi lasikuidulla. Vanha kaide ei tahtonut oikein mennä sijoilleen ilmeisesti siksi, kun se on repsottanut jo monta vuotta. Mutta hieman voimaa ja viilausta, niin ruuvit saatiin väännettyä paikoilleen.
Sen jälkeen urakkana olivat uudet tiikkilistat. Sopivia listoja ei myynyt mikään kauppa, joten piti ostaa tiikkilauta. Saken avustuksella saatiin laudasta sopivaksi sirkkelöidyt palikat. Koska veneen reuna on hieman kaareva, listoja haudottiin lämpimällä vedellä kastelluissa pyyhkeissä, jonka jälkeen ne viritettiin puiden syyt huomioiden kuivamaan puristimilla oikeaan muotoonsa.
Vanhojen tiikkilistojen reiät kannessa hyödynnettiin. Ensin niihin pursotettiin Sika-fleksiä ja sitten perämies ujutti ruuvin kajuutasta, jonka kapteeni asetti tiikin pohjassa olevaan reikään. Sika-fleksiä myös listan alle ja kuivumaan. Ensimmäiset kaksi näyttivät menevän kuin Strömsössä.
Kuvassa ensimmäiset tiikkilistat ja kiinnitetty kaide. Valmista ei tullut, vielä olis pari juttua…
