Skogsholmen

Juhannusviikonloppuna keli parani ja oli luvattu ihan hellettä. Geokätkötutkasta löytyi pari uutta saarta valloitettavaksi, joten miehistö yhdellä vieraalla vahvistettuna suuntasi kohti länttä Helsingin kaupungin retkisaareen Skogsholmeniin.

Menomatkalla auringosta ei ollut tietoakaan. Tuuli oli navakka ja aallokkoakin jonkin verran. Merisumu kadotti saaria yksi toisensa jälkeen näkyvistä, vaikka navigaattorin mukana tultiin lähemmäksi. Skogsholmeniin päästyämme keli parantui kuin taikaiskusta.

Saaren satamalaituri sijaitsee pohjoispuolella ja sen varusteluun kuuluu muutama poiju. Laiturin lähellä on veneseuran vuokraama sauna ja yksi mökkiasukas, muutoin alue on retkikäytössä. Saaressa on lisäksi kesäasukkaina lauma lampaita, jotka bongattiin geokätkön kirjaamis- ja tutkimusretkellä. Länsipuolelta voi tarkkailla Vuosaaren satamaan suuria laivoja.

Tehtiin trangialla uudet perunat, makkaraa sekä jälkiruuaksi popcornia. Paluumatkalla tuuli ei jaksanut kuljettaa ihan loppuun asti. Sääennusteen lupaama aurinko teki tehtävänsä ja poltti miehistön nahkat punaisiksi.

20160625_lounas

20160625_skoskholmen_pieni

20160625_lammas

Juhannuspurjehdus

Piti läheltä, ettei tänä vuonna jäänyt kesän ensipurjehdus Juhannuksen jälkeen. Huollossa perämoottorista löytyi mystistä mönjää, joka oli jumittanut vaihteen sekä bensakorkin. Lisäksi kaasuttimessa oli roskia. Huolto totesikin jälkikäteen, että mikäli olisivat tienneet millainen urakka oli, eivät olisi sitä edes aloittaneet. Onneksi kuitenkin aloittivat ja päästiin vesille!

Juhannusaattona Vesi-Veijo suuntasi merelle sääennusteen synkkyydestä huolimatta. Sää oli harmaa, mutta lämpimämpi kuin viime vuonna. Purjehdimme Kalkkirannan ohitse itään Löparön viereistä väylää. Neljän metrin väylälle saavuttaessa alkoi sade ja tuuli tyyntyi kokonaan. Ehdittiin siis kastelemaan purjeet. Pysähdyttiin paluumatkalla Norkullalandetin retkialueelle tekemään sapuskaa. Yksi savuttava kokko nähtiin rannassa.

20160624_harmaa_saa

20160624_jussidinner

20160624_kokko

Vaikeuksien kautta vesille

Remontit oli saatu tehtyä, moottori huollosta ja kelikin oli hyvä, joten Vesi-Veijon tarkoitus oli suunnata omaan elementtiinsä kotisatamaan.

14659321312363

Kaikki sujui hyvin vielä tähän asti. Kapteeni ei ole tosin keksinyt, miten peruutustutkan voisi hiljentää, kun traileria peruuttaa veteen. Sitä ei viitsi pitää auton sähköihin kytkettynä, joten tutka on ihan varma, että kohta törmätään seinään. Noh, traileri saatiin veteen. Vesi-Veijo ei kuitenkaan alun jälkeen halunnut lähteä trailerilta pois ja pienen ihmettelyn jälkeen todettiin, että nostoköli oli tippunut ala-asentoon trailerin kehikon väliin. Tästäkin selvittiin ottamalla venettä hieman ylöspäin ja nostamalla köli ylös.

Seuraava haaste tuli siinä vaiheessa, kun vene kellui. Moottori, joka oli tullut muutamaa päivää aiemmin huollosta, ei halunnutkaan käynnistyä. Melottiin Vesi-Veijo laituriin, jotta päästiin pois tieltä.

Moottoria ihmeteltiin ja kilautettiin huoltoonkin. Ilmeisesti kaasuttimessa on joku roska tai muu vika, vaikka moottori olikin toiminut moitteetta huollon testeissä. Moottori suostui käynnistymään ryypyn avustuksella ja kävi vain isoilla kierroksilla. Pohdittiin vaihtoehtoja, tuuli oli tyyntymässä, joten purjeilla matka läheiseen kotisatamaan olisi kestänyt hetken jos toisenkin.

Pohdittaessa annettiin moottorin käydä, josko se auttaisi. (Pahoittelumme muille satamassa olleille ylimääräisestä melusta.) Todettiin että kun kerran vene on vesille saatu, niin ei sitä enään trailerille takaisin oteta.

Nostettiin masto ja laitettiin purjeet valmiiksi, vaikka niistä ei tyynellä paljoa iloa olisi ollutkaan. Lähdettiin laiturista “vauhdikkaasti” täydellä kaasulla.

14659322085784

Matka kotisatamaan sujui ongelmitta ja ennätysajassa, todennäköisesti tyynen kelin ansiosta ja toki moottorikin kävi kierroksilla. Rantautumisesta ounasteltiin hieman vaiherikkaampaa, koska arveltiin, että moottori kuitenkin sammuu, kun alkaa hiljentämään vauhtia. Sehän ei ole ongelma, kun vaan siihen varautuu.

Rantautuminen itsessään meni ihan hyvin ja lähes kuten arveltiinkin. Moottori sammui, liuttiin poijun vierestä ja laitettiin naru kiinni. Talven aikana joko poiju on liikkunut lähemmäksi laituria tai sitten Vesi-Veijo on kasvanut, koska etäisyys ei riittänyt kauniiseen jarrutukseen. Onneksi perämies keulassa ja avustaja laiturilla hoitivat tilanteen.

14659276276780

Jätettiin Vesi-Veijo laituriin ja lähdettiin autolle päin. Auton perässä oli vielä traileri, semmoinen pikkujuttu, jonka Kapteeni unohti. Hiukan liian tiukka mutka ja rengas otti kiinni läheisen tolpan betonijalustaan. Osoittautui, että betonijalusta oli rengasta vahvempi.. Minkäs siinä muuta voi kuin työtää traileri autopaikalle, nakata tyhjentynyt rengas takakonttiin ja lähteä kotia kohden..

14659322563115

Tätä kirjoitettaessa Vesi-Veijo oli ainakin vielä pinnalla..

Kaideremppaa

Ei kevättä ilman veneen rassailua? Tänä vuonna ovat kaiteiden kiinnitykset päässeet finaaliin. Keulassa kiinnityksistä pikkuhiljaa tippui vettä sisälle. Perässä kiinnityksen reunassa näkyi rasitusmurtumaa. Joten ei auta kuin irroittaa, laittaa uudet kuidut, maalata ja sikafleksiä väliin…

Perässä ei ole mitenkään helppo paikka ruuvien sijainnilla.
20160529_ruuvit_alla

Murtuma dremelillä auki.
20160531_kaidereika

Uusi lasikuitu paikoillaan.
20160531_paikka

Pirttisaari – Söderskär

Uivaa seuraavana päivänä päästiin sitten merelle. Oltiin kateltu jo aiemmin että kelin puolesta Vesi-Veijollakin voisi hyvinkin päästä käymään Söderskärissä. Aiemmin oltiin suunniteltu että voisi ensin mennä yöksi Pirttisaareen taikka Kaunissaareen jotta ollaan seuraavana päivänä valmiiksi lähellä. Tosin Söderskärin palveluiden romahtaminen vuokrakiistojen takia arvelutti; kuten myöhemmin totesimme mm. saaren WC:t ovat visusti lukossa.

blog_pirttisaari_horisontti

Päästyämme Pirttisaareen jouduimme toteamaan että muutkin olivat huomanneet kauniin viikonlopun. Satama oli tupaten täynnä veneitä eikä edes Vesi-Veijolle löytynyt paikkaa. Sataman tungosta olimme jo ounastelleet kun ohitimme Makkaraudenin ja Lervikenin. Niissä oli yksi jos toinenkin vene ankkurissa taikka rannassa.

blog_pirttisaari_satama

Teimme kuitenkin satamassa U-käännöksen ja ankkuroiduimme suht. lähelle satamaa kalliorantaan. Kyseiseen kohtaan ei tosin muilla kuin nostokölisillä purkkareilla ole asiaa eikä normaalia matalammalla ollut merivesi helpottanut tilannetta. Mutta kun sää oli täysin tyyni eikä isoja laivoja mennyt vierestä, niin kyllä siinä hyvin yhden yön majoittui.

blog_pirttisaari_ranta

blog_pirttisaari_ankkuri

Vessa-reissulla kapteeni oli tunnistavinaan kauempaa pari tuttua hahmoa kävelemässä laituria kohden ja asiaa tarkemmin tutkittaessa Adeline löytyi laiturista.

Epäonnistuneen geokätköily-yrityksen jälkeen istuimme iltaa Adelinan hytissä ihmetellen maailman menoa ja molemmat miehistöt haaveilivat isommista veneistä.

Seuraava aamu valkeni hienoissa merkeissä ja kävimme bongaamassa kätkön, nyt paremmalla menestyksellä. Jatkoimme sitten purjeilla Söderskäriä kohden.

blog_soderskar

Totesimme että kaunis päivä näkyi Söderskärissäkin, mastoja näkyi jo kaukaa ja kalliorannat oli täynnä suurempia ja pienempiä veneitä (Vesi-Veijo näkyy vesibussin ja moottoriveneen takana).

blog_soderskar_nakymat

Sattumalta turisteja kuljettanut vesibussi tuli samoihin aikoihin rantaan ja päästiin sitten tutustumaan myös majakkaan. Majakan lyhty on sammutettu jo aikaa sitten mutta se on ollut aikanaan Suomenlahden kirkkaimpia majakoita.

blog_soderskar_lyhty

Majakan tarpeellisuus tulee selväksi kun ylhäältä tähystelee. Söderskärin luodot voivat tulla merenkulkijoille yllätyksenä.

blog_soderskar_luotoja

Kuten oltiin aiemmin luettu, vuokrakiistojen johdosta vessat oli visusti lukossa, niitä ei avattu edes turistiryhmälle.

blog_soderskar_vessat

Majakkakierroksen jälkeen haahuiltiin ympäri Söderskäriä. Sillä reissulla tuli bongattua vanhan sääaseman jäännökset (edessä vanha tuuliviiri, taka-alalla sadepönttö. Lämpötilakojujen jalkojen jäännökset olivat lähistöllä kuvan ulkopuolella).

blog_soderskar_saaasema

..sekä aika heikossa hapessa oleva vanha wc (joka ei ollut edes lukossa).

blog_soderskar_vanha_vessat

blog_soderskar_silta

blog_soderskar_majakka

Söderskäristä lähdettiin pikkuhiljaa kotiinpäin. Käytännössä koko pitkä neljän tunnin matka tultiin UPS-purjeella yhdellä luovilla.

blog_soderskar_ups

Ikävä kyllä alkaneen sinileväkauden havaitsi helposti

blog_soderskar_sinileva

Uiva

Kesän todennäköisesti hienoin viikonloppu koitti. Ajatus oli lähteä jo perjantaina veneilemään, mutta Uiva-venenäyttely houkutteli joten lähdettiin katsomaan veneitä.

Valitettavasti pitää todeta että se oli jonkinlainen pettymys. Selkeiden opasteiden puuttuminen ei aiheuttanut paria harhaankääntymistä enempää ongelmia. Kun vielä sattumalta saatiin pari vapaalippua niin alkoi vaikuttaa hyvältä. Ikävä kyllä, käytännössä kaikki esillä olleet purkkarit (ja moottoriveneet) olivat isoja ja kalliita. Tuntui että “normaali”-kokoisia purkkareita ei enään tehdäkään. Noh, tulipahan käytyä parissa paatissa sisällä ihmettelemässä.

 

Furuholmen

Tällä kertaa lähdettiin päiväpurjehdukselle idän kautta kiertäen länteen. Norkullalandetin kieppeillä tuuli oli aika vaisu joten liikkeelle lähdettiin moottorilla. Ekan kapeikon jälkeen bongattiin outo ‘uppotukki’ joka osoittautui myöhemmässä tarkasteluksi ilmeisesti karkumatkalla väsähtäneeksi itäviitaksi. (Poijusta ja sen sijainnista tehty ilmoitus Trafille).

blog_furuholmen_viitta

Muutama tuulenhenkäys herätti toivoa purjehduksesta. Pikkuhiljaa kun päästiin Norkullalandetin eteläpuolelle, alkoi tuulikin kuljettaa Vesi-Veijoa. Furuholmenin kieppeillä olikin jo sopiva keli. Tämä oli itseasiassa ensimmäinen shortsi-keli.

blog_furuholmen_purjehdus

Furuholmenin lahti oli aika täynnä, mutta yleensä Vesi-Veijolle löytyy joku rakonen, kuten myös nyt.  Ruokailun yhteydessä käytiin hakemassa kätkö myös täältä. Paluu kotisatamaan sujui ilman erityisempiä tapahtumia.

blog_furuholmen

Östholmen

Lähdettiin hieman myöhäiselle päiväpurjehdukselle länteen. Todettiin että joku on jossain vaiheessa käynyt poistamassa pätkän väylää (oli vielä edellisessa merikorttipainoksessa, mutta ei uudessa). Viereisen saaren asukas (?) oli hyödyntänyt tilanteen ja laskenut verkot pitkälle rannasta.

Pysähdyttiin perinteiselle taukopaikalle Östholmeniin ruokailemaan ja hakemaan geokätkö. Rantautumisen jälkeen tuli katsottua kätkön sijaintia tarkemmin (rantautumiset päätetään yleensä ankkuripaikan sopivuuden, ei kätkön sijainnin perusteella) ja todettiin että osuttiin lähes kohdalle. Yleensä kapteenin kännykän hidas gps etsii vielä itseään siinä vaiheessa kun perämiehen on jo kätkön nollapisteellä. Tällä kertaa perämies jäi tosin kuin nalli kalliolle.

blog_ostholmen_ankkuri

blog_ostholmen_kallioniitty

Kätkökierrosta jatkettiin saaren ympäri. Samalla perämies uitteli Motonetin käsinpoimittuja matoja eri puolilla saarta, mutta yhtään kalaa ei tullut, ei edes nykäisyjä.

Saareen on kyllä tehty ihan hienot pesutilat jo joku aika sitten, mutta eipä ole tullut kokeiltua.

blog_ostholmen_pesutilat

blog_ostholmen_kukat

Päiväretken jälkeen palailtiin pikkuhiljaa kotisataan.

Kesän ensimmäinen yöretki

Aikataulut ja säät eivät ole tänä kesänä suosineet veneilyä meidän osalta. Osin sattumien summana pidempi retki jää taas odottamaan ensi kesää.

Kesän ensimmäinen yöretki (Juhannusta ei lasketa) tehtiin Pirttisaareen ja Porvooseen.

Tuulta oli mukavasti lähtöpäivänä, joten kun saatiin ekojen saarien jälkeen purjeet ylös, niin taidettiin tehdä reittiennätys Pirttisaareen. Niille jotka eivät Pirttisaaressa ole aiemmin käyneet, niin saaren ‘läpi’ kulkeva salmi on näkemisen arvoinen paikka saaristolaisidylleineen. Salmi on tosin sen verran kapea ja suojainen ettei siellä purjeilla kannata juuri liikkua. Jatkettiin siis konevoimin Svartvikenin laiturille.

blog_pirttisaari_vayla

Saapuessa laituri oli aika tyhjä mutta iltaa kohden väkimäärä lisääntyi.

blog_pirttisaari_satama_tilaa

Myöhemmin päivällä alkoi satamaan ja uusi pressu toimi sadesuojana ihan mukavasti mutta ehkä jossain vaiheessa saisi kehiteltyä oikean puomiteltan.

blog_pirttisaari_pressu

Käytiin katselemassa maisemia sekä syömässä Makkarauddenissa. Matkalla tuli myös ihmeteltyä tykkejä sekä muita rakennelmia.

blog_pirttisaari_ruoka

blog_pirttisaari_tykki

Pirttisaaresta matka jatkui kohden Porvoota. Tällä kertaa reitiksi valikoitui merikorttiin merkattu epävirallinen väylä Pirttisaaren koillispuolisten saarten välistä. Tuulet eivät juuri suosineet tätä siirtymistä, se vähä tuuli mitä oli tuli yleensä vastaisesta.

Porvoossa majoittauduttiin tuttuun vierasvenesatamaan, jossa oli yllättävän paljon tilaa. Liekö sitten johtunut su-ma yöstä vai missä kaikki olivat. Iltaa myöten pari purkkaria tuli lisää paikalle, mutta tilaa kyllä olisi ollut useammallekin.

Brunbergilla oli pitkä jono turisteja joten jätettiin se suosiolla väliin. Tee-kaupasta löytyi taas mukaan pari pussia ja matkalla pari kätköäkin tuli vastaan.

Näiden hankintojen jälkeen alkoikin taas paluumatka. Pysähdyttiin tankkaamaan ittemme Emäsalon kahvilalla.

Mielessä on käynyt että joku kerta pitäisi kokeilla Insjön reittiä masto alas kaadettuna. Vettä pitäisi Vesi-Veijolle riittää, pahin paikka on sillan alitus jossa taitaa olla matalinta sekä ala- että yläpuolella. Alituskorkeus on n. 2 metriä eli purkkareita ei tuolla reitillä käytännössä näe.

Joe 17 -purjevene