Lähdettiin Loviisan Laivasillalta jatkamaan matkaamme itään maanantaina puolilta päivin. (Juuri ennen lähtöä bongattiin Mikki perheineen. Ei merihädässä vaan Laivasillalla).

Tuuli jonkin verran. Svartholman jälkeen kokeiltiin purjehtia, mikä sujui kohtuu hyvin, kunnes reitti kääntyi itään. Päätettiin suunnata Pyhtään Kaunissaareen. Saari sijaitsi suuren aavan takana, jossa vastatuulen lisäksi oli kohtalaista aallokkoa, mistä Tohatsu ei tykkää. Se ajaa kiltisti eteenpäin, kunnes tankki on puolillaan. Sitten alkaa hyytyminen ja nikottelu. Eli tankattiin usein.

Kaunissaaressa oli runsaasti kesän viettäjiä, joten onnistuttiin saamaan toisiksi viimeinen kolo vierassatamassa. Satamaan ajaminen on aika tiukan karikkoisen väylän päässä ja naapurit kommentoivat, että kovalla säällä kapeaan aukkoon pitää tulla vauhdilla onnistuakseen. Kaikki palvelut olivat ihan sataman vieressä.

Ilma parani seuraavana päivänä: helle teki paluun ja meri tyyntyi täysin. Käytiin tutustumassa erittäin mielenkiintoiseen Saaristolaismuseoon, johon ”yksikään museokuraattori ei ole koskenut”. Siellä oli mm. kollikissan muistotaulu, kaikkien Suomen majakoiden esittely, parrunpätkä (salakuljetuspirrun kanisteri) sekä paljon paikallista kalastus- ym. esineistöä. Kierreltiin eteenpäin länsirantaa: hautausmaa, uimaranta ja lopulta uitiin Pohjoisrannalla sijaitsevalla leirintäalueella. Sataman kahvilassa maisteltiin oluita ja hyvää kiviuunipitsaa.

Iltapäivällä kokeiltiin puomiteltan tekemistä pressusta. Tämännäköinen viritelmä saatiin aikaan hieman liian suurella pressulla.

Naapurin laivakoira huomasi heti, kun iltapalaa alettiin laittamaan. Illansuussa saareen saapui karaokelaiva, josta saapui tanssijoita ravintolan elävän musiikin iltaan. Suuri osa vierasveneilijöistäkin liittyi joukkoon.

Onneksi testipurjeessa oli skuuttinarut valmiina, sillä olisi muuten mennyt tovi ihmetellessä, miten päin purje laitetaan. Mastolla piti selvitellä, miten spinnun nostinköysi oikein kulkee.

Ensimmäisellä nostoyrityksellä saatiin purjesolmumytty aikaan. Seuraavalla todettiin, että spinaakkerin tulee kulkea etuharuksen ulkopuolella eikä kuten fokka (Olemmeko noviiseja, olemmeko…). Skuuttinarut ohjattiin yksien skuuttipisteiden kautta. Myöhemmin manuaalista selvisi, että niiden pitäisi olla mahdollisimman takana. Ja hoplaa, meillä oli pallopurje!

Pelkällä spinnulla päästiin 4 km/h eteenpäin. Nostettiin iso. Pallo alkoi lerpatella, koska iso vei sen ilmavirtaukset. Pieni haju spinnuajosta kertoi, että puomi auttaisi asiaa. Kapteeni askarteli harjanvarren päihin koukut, joista muodostui köyhän miehen kahden euron spinnupuomi! Ja kas, sehän toimi, kun saatiin skuuttinaruilla viritys täyteen trimmiin.

Vauhti parani melkein tuplasti. Kun iso teki jiipin, piti spinnupuomi vaihtaa toiselle puolelle. Kohta alkoi myös tuulla enemmän, joten lopulta kapteeni pääsi vitsailemaan, että pitää huomioida 10 km/h nopeusrajoitus sataman lähellä. Parhaimmillaan päästiin siis yli 9 km/h.

Rantauduttiin Loviisan Laivasillalle, joka on täyden palvelun satama. Siellä on esimerkiksi parkkipaikat eri kokoisille koirille.

Miehistö palkittiin hienosta suorituksesta sataman ravintolassa rekkam..merimiesannoksilla.

Illalla googleteltiin Sulon sponssaamalla nettiyhteydellä, miten homma olisi pitänyt tehdä.

Tästä ohjeesta ei ymmärretty Noviiseina juuri mitään
http://www.fe83.org/wiki/index.php/Spinnuajo

Tämä oli hieman selkokielisempi. Opittiin uutena se, että spinnu kannattaa nostaa ja laskea isopurjeen suojassa.
http://www.h-vene.net/hwiki/Spinaakkeri

Aamupuuron jälkeen siirryttiin noin kilometrin verran Bytholmenille uimaan.

Matka jatkui uimisen jälkeen jälleen vastatuuleen. Lopulta oli melkein tyyntä ja Vesi-Veijo lähinnä kellui eteenpäin. Päätettiin kokkailla ruokaa kannella.

Tyypillinen ateria Vesi-Veijolla on esimerkiksi seuraavanlainen. Ostetaan kaupasta kuivamuonaa, kuten valmispastaa. Lisätään siihen mausteeksi sipuli ja kuivattua valkosipulia. Kaivetaan kylmälaukun pohjalta pakastettu grillimakkarapaketti, joka on sanomalehtipaketissaan vielä parin hellepäivän jälkeenkin kylmää makkaraa. Pilkotaan se joukon jatkoksi. Keitetään 5 min ja ruokitaan miehistö. Lisukkeena tällä kertaa oli kurkkua ja tomaattia.

Lähestyttiin Loviisaa, jonka tunnistaa kaukaa ydinvoimalan piipuista. Helle porotti ja tuuli tyyntyi täysin.

Rantauduttiin Svartholman linnoitukselle.

Saaren palveluihin kuuluu ravintola, joka on auki ”niin kauan kuin asiakkaita riittää, jopa kahteen”.

Kesän Valborg-bongaus tuli tehtyä illalla. Nettiyhteys pätki sen verran, että blogia ei saanut päivitettyä.