Suurimpana kevään urakkana on ”sähköt uusiksi”. Sivuvalojen vaihdossa vihreä piti vaihtaa kahteen kertaan, koska ensimmäinen yritys vioitti koko lampun (messinkiruuvit ovat pehmeitä). Kaikenlaisia upotettavia kytkinpaneeleita löytyy jos jonkinmoisia, mutta Vesi-Veijon pieneen ja pelkistettyyn Joe17-muottiin semmoista ei saa mitenkään laitettua. Venekauppojen ja internetin kootuista palikoista kapteeni väsää ihka uutta sähkökeskusta.

Korjaus onnistui ja illalla voitiin sytyttää kattovalo nukkumaan mennessä.

Lauantaiaamu valkeni poutaisena ja helteisenä. Heikkoa länsituulta oli noin 3 m/s. Matkanteko aloitettiin moottorilla kohti etelää klo 11. Kun suunta vaihtui itään, vaihdettiin purjeisiin. Matkanopeus oli noin 5 km/h, minkä uusi GPS kertoi. Matkan aikana syötiin lounas ja iltapala veneessä.

Liikenteessä oli muitakin veneilijöitä pienistä jollista isoihin rahtialuksiin.

10 tuntia helteessä uuvuttaa innoikkaimmankin purjehtijan.

Puoli yhdeltätoista saavuttiin Jussarön saarelle, missä päälaituri oli tupaten täynnä. Vesi-Veijo parkkeerattiin vanhaan postilaituriin mahtavien portaiden juureen. Saaressa oli ravintola-matkamuistomyymälä, puuceet ja sauna.

Seuraava aamu oli taas helteinen ja suunnattiin aamupesulle. Ravintola-kahvilan pitäjä neuvoi tien saaren itärannalle, jossa oli vanhan kaivoksen jäänteinä mustia hiekkarantoja. Samalla nähtiin vanhoja rautakaivoksen rakennuksia, joita armeija oli omana kautenaan parhaansa mukaan moukaroinut. Saaren hyttysyhdyskunta oli varsin runsas ja aktiivinen, joten kävellessä ei pysähdytty turhia ihastelemaan.