Avainsana-arkisto: perämoottori

Sytytystulppa

Kotona kaiveltiin työkaluvarastoa ja löytyi 16 millin kiintoavain, jolla tämä sytytystulppa vihdoin irtosi.

Kapteeni rakensi takapihan patiolle väliaikaisen perämoottorin huoltolaboratorion. Kotvasen kuluttua saivat naapuritkin kuulla onnellista hyrinää. Eikun retkiä suunnittelemaan.

Ensipurjehdus ja se perämoottori…

Tänään ompelukerho kokoontui ja lisäsi patjojen kankaisiin tarrakiinnitykset. Sen jälkeen keräiltiin kaikki kimpsut ja suunnattiin veneelle. Tavoitteena oli kesän ensimmäinen purjehdus.

Tavaroiden lastaamiseen, puomin, purjeiden ja maston köysistön setvimisen jälkeen oltiin melkein valmiita. Perämoottori on matkustanut auton takakontissa pari päivää. Vaikka se on ollut suosituksen mukaiseen suuntaan lappeellaan, se oli kuitenkin vuotanut öljyä takakonttiin. Ja eihän se sitten käynnistynyt.

Kilautus huoltoputiikkiin kertoi, että pitäisi poistaa tulppa ja vedellä käynnistysnarua, kunnes öljyt ovat valuneet pois moottorista. Veneen työkalupakista ei löytynyt työkalua, jolla tulppa irtoaa. Moottori olisi siis kärrättävä kotiin huoltoon. Päätettiin kuitenkin tehdä kesän 2012 ensipurjehdus.

Melottiin vastatuuleen selälle, jossa nostettiin iso ylös ja kohta myös fokka. Käytiin pieni noin puolen tunnin lenkki. Palatessa myötätuulessa vauhti nousi aina 7 km/h saakka. Pohdittiin, että jo meloessakin tuntui, että vene “luistaa” aiempaa paremmin – johtuisiko kiiltävästä maalipinnasta :).

Muista lisätä öljy

Johnssonin viimeisimpien kiukuttelujen ydin paljastui, kun se purettiin osiin. Vetoköysi oli tehnyt omat reittinsä sisuskaluihin.

Johnssonin matka jatkuu jossain muualla.

Saammeko esitellä vuoden 2010 mallistosta Tohatsu 3,5!

Tällä pörötellään ensi kesä. Myyjä muistutti moneen kertaan, että koska se on ihan ihka uusi, siellä ei ole öljyjä sisällä. Öljyttä ensimmäinen ajelu kestää noin 10 minuuttia, jonka jälkeen moottori on entinen leikatessaan kiinni.

Jep. Yritetään muistaa, vaikka olisi millainen into kesän ensipurjehdukselle.

Kapteeni on myös käynyt talven ajan purjekauppaa. Loviisassa on purjeneulomo Doylessa työnalla uusi iso ja fokka.

Messuilla moottoreita katsastamassa

Perjantaina kierreltiin töiden jälkeen messukeskuksessa Vene-näyttelyä.

Kapteeni oli tulostanut kartaksi perämoottoriputiikkien osastot, jonka perusteella kierrettiin hipelöimässä vaihtoehtoja tosielämässä. Matkan opetus oli, että Mercury ja Tohatsu olivat tismalleen samanlaisia, koska ovat lähtöisin samasta tehtaasta. Hankinta kannattaa tehdä piakoin, vielä kun viime vuoden halvan jenin malleja löytyy varastoista.

Mukaan messuilta tarttui maston katolle tuulen suuntaa opastava Windex, jonka asentamisesta täytyy kirjoittaa myöhemmin oma juttunsa. Lisäksi löytyi Universal Stone -ihmepuhdistusainetta, josta on netistä tullut luettua parikin juttua. Katsotaan, miten kansi kiiltää, kun perämies pääsee sitä seuraavan kerran kuuraamaan! Ensi kesällä Vesi-Veijon miehistön tunnistaa myös yhtenäisistä asusteista…

Liian kalliita purjeveneitäkin oli näytillä useampia. Nurkassa huomio kiinnittyi pieneen kilpapurteen, jonka kolmen purjeen köysistöä jäätiin messujen viime minuuteilla ihmettelemään. Veneen omistaja kommentoi viereisiä jättejä “merten asuntoautoiksi” – osuva ilmaus :-).

Uuden perämoottorin vertailu

Uuden perämoottorin hankintaa suunnitellaan kovasti.

Valitako käytetty vai uusi? Uusi ehdottomasti, koska vanhasta on sen verran huonoja kokemuksia.

Mikä koko? Johnsonissa on 4 heppaa kahdella tahdilla. Lainassa käynyt Suzuki oli nelitahtinen heppoja ehkä viisi, mutta painoi liikaa, arviolta noin 25 kg.

Pakki? Jokainen malli, jossa on pakki painaa vähintään 25 kiloa.

Lyhyt vai pitkä riki? Lyhyempi on helpompi kääntää, jos pakkia ei ole.

Honda BF2,3

Mercury F3,5

Suzuki DF2,5S

Tohatsu MFS3,5

Yamaha Outboards F2,5

Nettikeskusteluissa viitattiin, että Tohatsulla on jotain tekemistä Nissanin kanssa ja että se on maailmalla yksi suosituimpia perämoottorimerkkejä. Suomessa Yamaha on markkinajohtaja.

Tällä vertailulla Tohatsu ja Mercury ovat vahvimmat vaihtoehdot. Tohatsuja myydään Vesi-Veijon kotisataman lähistöllä.

Kari ja muita onnettomuuksia

Lauantaina 7.8 Vesi-Veijolla suunnattiin taas yöretkelle. Matkasta kehkeytyi varsinainen seikkailu, johon saatiin draaman kaaren mukainen hurja loppu.

Alku oli kuten jokainen päivä tänä kesänä: hellettä eikä juurikaan tuulta. Puksuteltiin moottorilla Kalkkirannan kupeeseen, josta kuului jazzin jumputusta. Tarkoitus oli tyylikkäästi purjehtia rannan ohitse, joten vaihdettiin hetkeksi purjeisiin. Tuuli tyyntyi pian täysin, joten vaihdettiin takaisin moottoriin. Paitsi ettei moottori halunnut töihin, sillä käynnistysnaru jumiutui jonnekin sen sisuksiin. Tehtiin ensimmäisen kerran purjeilla laituriin kiinnittyminen.

Kapteeni räpläsi konetta jonkin aikaa. Naru ja sen myötä konekin alkoi taas pyöriä, joten matka jatkui. Suunnattiin Vitholmenin valkoisille kalliorannoille. Kalkkirannassa kelluessa oli huomattu, että sekä ison että fokan purjeet olivat hieman repeilleet. Tehtiin iltapuhteina hieman ompelutöitä, jotta repeämät eivät pahenisi ennen varsinaista paikkausta.

Aamulla herättiin usvaisaan (savusumuiseen), mutta helteiseen päivään. Aamupalaa syödessä seurattiin idästä kohti Helsinkiä suuntaavaa purjeveneiden jonoa. Päätettiin liittyä jonon jatkoksi ja palata Karhusaaren kautta kotisatamaan. Koska tuuli idästä, keksittiin harjoitella purjeilla liikkeelle lähtöä. Ensin ankkurin avulla keula menosuuntaan, jonka jälkeen purjeet ylös. Lähtö tapahtui varsin sujuvasti, vaikka ankkuri luisti eikä pitänyt paikallaan.

Kalkkiranta takanapäin

Vitholmen

Valkean saaren rannalla

Kuva

Iltapalaa kelpaa syödä tällaisen postikorttinäkymän äärellä

Kuva

Isopurje oli revennyt takasaumastaan noin 30 cm.

Kuva

Purjeveneiden jonoa kohti Helsinkiä

kuva


Kivi veden alla

Oltiin ylpeitä hienosta lähdöstä, kunnes kuului “klonk-klonk”. Tietysti jotain jää huomaamatta ja tällä kertaa se oli väylämerkin viereinen kari, joka ei ollutkaan ihan väylämerkin vieressä. “Klonk” kuului, kun kivi osui köliin. Toinen “klonk”, kun köli taittui. Kolmas paukautti peräsimen irti.

Peräsimen alatappi oli taipunut, mutta se saatiin takaisin paikoilleen. Kölikin toimi, joten selvittiin säikähdyksellä. Peräsinremppaa olisi kuitenkin tiedossa. Päätettiin pysähtyä reitin varrella lounaalle Östholmenin retkisaareen, missä trangialla keiteltiin pataa ja käytiin uimassa. Tuuli tyyntyi, minkä vuoksi päätettiin jatkaa loppumatka moottorilla. Mutta moottori oli taas eri mieltä.

Östholmenissa lounaalla
kuva

“Sopii yrittää tähän muillakin purkkareilla”

kuva

Varppaamista

Tällä kertaa perämoottorin naru oli niin jumissa, ettei sitä saatu räpläämällä takaisin toimintaan. Kotimatkasta oli tulossa pitkä. Kapteenin kikkavarastosta löytyi varppaaminen, jolla päästiin kiertämään Östholmenin takaa selälle. Varppaaminen toimii niin, että laitetaan mies ankkurin kanssa keulaan. Ankkuri heitetään niin pitkälle kuin jaksetaan, ja sitten vedetään venettä sinne suuntaan.

Heti välittömästi, kun vene oli irti rannasta, peräsimen tappi katkesi. Ankkuroitiin niille sijoillemme. Kaiveltiin työkalupakista kaikenmallisia pultteja, klipsuja ja rautalankaa. Viritelmällä saatiin peräsin pysymään jotakuinkin paikoillaan. Jatkettiin sitten varppausta kohti selkää. Selällä päästiin purjeet ylhäällä kellumaan 2-4km/h tuntinopeudella eteenpäin. Matka sujui leppoisasti.

Paikattu peräsin

kuva

Ukkosen puuska

Kuului kaukaista jyrinää. Usvaisesta maisemasta ja pilvistä ei osannut sanoa, mistäpäin myräkkä oli tulossa. Säätutkakin näytti olevan epäkunnossa, mutta todennäköisesti jotain oli saapumassa etelästäpäin. Tehtiin suunnitelmat laituriin saapumiseen, jotta tehtävät olivat molemmille selvät, mikäli tilanne äityisi pahaksi. Tuuli alkoi puhaltaa hieman kovempaa ja kapteeni yritti ohjata suorinta reittiä maaliin.

Peräsimen viritelmä ei kestänyt tuulta ja se hajosi säpäleiksi muutama sata metriä ennen satamaa. Kapteeni alkoi tekemään uusintakorjausta. Perämies päästi fokan löysälle ja vahti, ettei törmätty rantoihin tai muuhun liikenteeseen saaren ja mantereen välissä.

Perämies katsoi saaren ylle ja kommentoi: “Se ukkonen on nyt tuossa, lasketaanko fok…” Samantien iski valtava puhuri. Vesi-Veijo kallistui niin paljon, että istumalaatikko hörppäsi vettä. Kapteeni huusi vääntöä ihailevalle Perämiehelle: “Löysää skuutti, löysää skuutti, löysäääää skuuttiiii!” Sekunnit ovat joskus pitkiä, mutta skuutti löytyi ja vene kipusi takaisin ylös. Kapteeni nakkasi ankkurin. Pimeys laskeutui.

Kun hurjin myllerrys hyytyi ehkä kahden minuutin kuluttua, perämies kiipesi keulaan pudottamaan fokan alas. Fokan skuutti roikkui irrallaan eli jotain meni siellä suunnassa rikki. Peräsin saatiin solmittua jonkinmoiseen kasaan. Vaihdettiin litimärkinä sadevaatteisiin. Tuulta ei ollut enää juuri ollenkaan, joten nostettiin ankkuri ja linkutettiin eteenpäin. Lopulta jäljellä olivat vain salamat ja sade eikä tuulta ollenkaan.

Kaivettiin airot esille. Perämies ohjasi, kun kapteeni meloi. Välillä molemmat meloivat. “Tätä ei kai lasketa purjeilla rantautumiseksi”, vitsaili kapteeni, kun Vesi-Veijo oli saatu kiinnitettyä laituripaikalleen puolilta öin. Jälkeenpäin molemmat totesivat, että mikään muu ei tässä episodissa pelottanut kuin hurjat monihaaraiset salamat, joita paukkui ympärillä. Väsytti vietävästi.

Seuraavaksi Vesi-Veijon seikkailuissa on edessä useampia huoltoja.

 

Holkki on puskenut ulos peräsimestä, joka on myös hieman ratkennut

vene

Lähemmin tarkasteltuna myös ylempi tappi on taipunut

kuva

Vuosaari – Sipoo

Vesi-Veijo onnistuttiin hätäparkkeeraamaan varsin hyvään paikkaan. Lähellä oli moottorihuolto, josta huoltomies Pale kävi katsomassa, mikä Johnssonia vaivasi. Diagnoosi oli, ettei Johnsson ollut nähnyt huoltoa pitkään aikaan. Tulpat vaihdettiin ja kone on taas kuin uusi.

Matkan viimeinen etappi alkoi sunnuntaina 11.7.2010 kello kolmen aikoihin. Tuulta oli vähän, joten purjehdittiin noin 5 km/h koko matka.

Vuosaaren satamassa oli isoja laivoja.

Kotisatamaan saavuttiin noin seitsemältä illalla. Vesi-Veijo on nyt onnellisesti laiturinsa nokassa.

 

Juhannus Salo-Hanko

Juhannusaatto

Juhannusaattona Kapteeni ja Perämies pääsivät vesille kello 15.15 pitkällisen pakkaamisen jälkeen. Todettiin heti alkuunsa, että Biltemasta ostettu akku ei toiminut, joten pimeässä ei tulla liikkumaan tällä matkalla (onko Juhannuksena pimeää?). Vettä satoi, kun matka alkoi. Vetäistiin purjeet salkoon ja ihmeteltiin, missä tuuli. Hetken kelluttuamme todettiin, ettei tuule ollenkaan. Ajeltiin sitten moottorilla Salon lahtea vesisateen jatkuessa välillä rankkasateena. Vähän ennen maalia oli pieni puhuri, jossa Vesi-Veijo teki pari käännöstä purjeilla. Seitsemän jälkeen saavuttiin Meri-Teijoon eli Mathildedalin satamaan.

Laituri oli niin korkea, että sinne sai kavuta pienestä purkistamme kaikin akrobointitaidoin. Satamassa niukkasanainen nuorimies piti satamapalveluja sekä baaria. Käytettiin heti hyväksemme satamamaksuun kuuluvaa suihkua. Sen jälkeen keiteltiin iltateet trangialla veneessä. Vesisade lakkasi ja alkoi kaunis juhannusilta. Yksi kokko syttyi vastarannalle. Pikku hiljaa satamaan saapui pääosin autoilla lisää väkeä. Yksi autoista kurvasi baarin pihaan. Mies kantoi autosta kitaran ja eipä aikaakaan, kun alkoi blues soimaan. Sitä kuunnellessa ruvettiin nukkumaan paatissamme.

Valmiina lähtöön
20100625_1

0 m/s
20100625_2

Juhannusaaton ilta
20100625_3

Pieni vene ja isompi laituri
20100625_4

Juhannuspäivä

Aamulla aallot liplattivat eli tuuli oli noussut. Aamupesu, -pala ja matkaan kahdeltatoista. Juuri kun lähdettiin alkoi kaatosade, joka onneksi jäi päivän ainoaksi sateeksi. Tuuli puski vastaan, mutta purjeilla mentiin. Useamman vastakäännöksen jälkeen saavuttiin Stömman kanavaan, jossa oli nostosilta. Perämiehen puhelu Tiehallintoon yhdistyi Turun aluekeskukseen, jossa setä ilmoitti ottavansa siltaan kamerayhteyden ja nostavansa sen heti. Puomit laskeutuivat, autoliikenne pysähtyi, silta nousi ja kun vesiliikenteen valot vaihtuivat vihreiksi pöristeltiin moottorilla sillan ali.

Sillan toisella puolen bongattiin toinen purjevene. Vastaiseen jatkettiin auringon paistaessa. Kun tuuli hieman koveni jätti isompi purjevene meidät matelemaan omaan tahtiimme. Lopulta kahdeksan maissa saavuttiin Förbyn satamaan. Purjeet alas, moottori käyntiin ja lähestyminen kohti vieraspaikkoja alkoi. Perämies riekkui keulassa metsästämässä poijua, kun moottori sammui. Poiju meni ohi ja tuuli puski Vesi-Veijon laiturin ohitse kohti aallonmurtajaa. Kapteeni taisteli moottorin kanssa, joka yskähteli, muttei käynnistynyt.

Perämiehen piti hypätä aallonmurtajalle kiskomaan Vesi-Veijoa käsivoimin, ettei se rysähtänyt kylki edellä rantaan. (Onneksi on kevyt vene…) Luovutettiin moottorin kanssa. Perämies veti veneen laiturin päähän köyden avulla kapteenin tökkiessä rantaa keksillä. Laiturissa paikoilleen kiinnitettynä kapteeni sai moottorin toimimaan ja lähdettiin yrittämään takaisin venepaikkaan. Lähestyminen kohti venepaikkaa… poiju kiinni… ja sitten taas pörinä loppui. Nyt poijuköyttä sekä naapuriveneitä apuna käyttäen vene saatiin hilattua paikoilleen. Huhhuh!

Baariääniä seuraten löydettiin monitoimikauppa, jossa maksettiin vieraspaikkamaksu. Monica kassalla kertoi, että ainoa vessa on baarin puolella ja illalla siellä on porukkaa jonoksi asti. Portsarille piti kertoa, että ollaan vierasvenepaikalla, jolloin päästäisiin jonon ohitse… Vessan ovi oli lukossa klo 02-10.

Palattiin nälissämme veneelle keittämään nakkisoppaa. Sopan jälkeen alkoi nukuttamaan ja kapteeni kärsi auringonpistoksesta, jotenpa otettiin lyhyet nokoset. Jumputus baarissa kertoi illan menojen alkaneen. Mentiin tutkimaan sataman lähimaastoja. Löydettiin uimaranta sekä toisella suunnalla oli ilmeisesti paikallisten oman sataman parakkivessa, joka ei ollut lukossa. Palattiin veneelle eikä Nukkumatti harhaillut matkalla kajuuttaan.

Huomenta kajuuttaan

20100626_1

Mathildedalin satamakeskus

20100626_2

Strömman kanava

20100626_3

Horisontissa siintää toinen purjevene

20100626_4

Maamerkki saaressa

20100626_5

Matka sujuu ja sää paranee

20100626_6

Episodin jälkeen vene on saatu paikoilleen Förbyssä

20100626_7

Sunnuntai

Herätys kahdeksalta! Tuulta oli enemmän kuin edellisenä päivänä. Parakkivessan kautta kierrettiin suojan puolella olevalle uimarannalle aamupesulle. Vesi ei ollut kauhean kylmää, joten talviturkki lähti, samoin karvahattu. Veneen kannella keiteltiin aamupala, jonka jälkeen mentiin kauppaan ostamaan suklaata evääksi.

Matka kohti Hankoa alkoi auringonpaisteessa länsituulen tuivertaessa klo 10.30. Hieman jännitti, käynnistyykö moottori, mutta kunhan satamasta päästäisiin, tuuli riittäisi matkantekoon hyvin. Moottori lähti käyntiin ja päästiin pois laiturilta, hitaasti. Kenties moottorilla oli nyt vaikeuksia vastatuulen takia? Perämies alkoi heti irroittamaan vauhdilla purjeita… ja moottori sammui… mutta käynnistyi taas. Rantaan oli onneksi matkaa niin purjeet saatiin ylös eikä temppuilevaa moottoria enää tarvittu.

Alkumatka purjehdittiin etelään, eli tuuli kävi sivusta. Matka sujui mukavaa vauhtia. Saaria alkoi olla vähemmän eikä tuuli pyörinyt enää niin paljoa kuin aiemmin. Välillä aallonkorkeudet toivat Linnanmäen mieleen. Vesi-Veijo eteni tasaiseen tahtiin, mutta ohjastajan piti kiskoa sitä koko ajan pois kääntymästä vastaiseen. Suunnistaminen muodostui haastavaksi, kun selkeät kiintopisteet vähenivät ja kirkas auringonpaiste kadotti merkkipoijut. Kompassia hyödyntäen löydettiin selän jälkeen pääväylä. Isoja purjeveneitä näkyi useita matkalla Hankoon tai sieltä poispäin. Käännyttiin itään.

Myötätuulessa Vesi-Veijolla kulkeminen oli helpompaa, joten testattiin moottoria. Ensin kapteeni lisäsi enemmän öljyä 2-tahtibensaan. Moottori surisi testien ajan tasaisesti, mistä saatiin toivoa helpommasta rantautumisesta. Suuret nostokurjet olivat hyvä maamerkki Hangonkylän sataman löytymisessä. Saavuttiin nostokurkien edessä pieneen lahteen, jossa laskettiin purjeita ja moottori lähti käyntiin hieman (ei paljon) vastahakoisesti. Aloitettiin lähestyminen. Satamassa oli useita sekä veneitä että laitureja eikä etukäteen varattu vieraspaikkanumero osunut silmään. Pysäköitiin puoli viideltä ison parkkipaikkamerkin luokse. Moottori toimi moitteetta.

Sataman kioskista opastettiin oikea laituripaikka. Se oli melkeinpä mahdoton löytää vesiltä käsin. Syötiin hieman eväitä, minkä jälkeen jaksettiin vaihtaa oikeaan venepaikkaan. Moottori toimi taas moitteetta. Laitettiin kiinnitysköysistö kuntoon viikon pysäkkiä varten. Sen jälkeen kohti ihanaa suihkua! Suihku ja vessa toimivat tässä satamassa koodinumeroilla varustettujen ovien takana.

Aloitettiin pakkaamisjärjestelyt, mitkä keskeytyivät, kun autokuski saapui, joten siirryttiin På Krogen -ravintolaan ruokailemaan. Kapteenin mielestä ruokien hinta-laatusuhde oli kohdallaan. Kylläisenä oli kiva pakata loputkin kamppeet. Kapteeni kävi pakkaamisen välissä vielä avittamassa “Keltaisen tädin” yksinpurjehtijaa, jolla oli sama paikanvaihto kuin meilläkin hetki sitten. Lopuksi lepuuttajat paikoilleen ja ovet lukkoon.

Nenät ovat nyt juhannuksenpunaisia. Matka jatkuu viikon päästä.

Tuulee lännestä

20100627_1

Katse horisonttiin

20100627_2

Nostokurjet näkyvät kauas

20100627_3

Haloo? Perillä ollaan

20100627_4

Rekisteröinti ja kohti kotisatamaa

Vesi-Veijo lähtee kohti uutta kotisatamaa tällä viikolla. Juhannuksen aikana tarkoituksena on edetä ensimmäinen etappi Salosta Hankoon ja myöhemmin heinäkuussa loppumatka Sipooseen. Ensimmäisessä vaiheessa ohitetaan mm. mielenkiintoinen Rungonsalmen silta, jossa voidaan törmätä vuorovesi-ilmiöön!

Vene on nyt lisätty Julle-luetteloon. Sieltä käy ilmi, että samalla purjenumerolla taitaa liikkua joku muukin. Näin pientä venettä ei onneksi tarvitse katsastaa ja rekisteröidä. Vesi-Veijo on täysvakuutettu Fenniassa reilulla 80 eurolla vuodessa.

Koeajossa koetut ongelmat muuten selvisivät sunnuntaina. Perämoottori sammui paluumatkalla käyttäjävian vuoksi: bensatankin ilmanottoaukon avaaminen takaa tasaisen ja varman pörinän… Ylimääräiset narut mastossa olivat puominkannatin sekä spinaakkerin nostin. Puomin nostinköysi oli aavistuksen lyhyt, mutta punaisella jatkopätkällä se korjattiin toistaiseksi. Lisäksi selvisi entisen omistajan opastuksella, että puomin korkeutta voi säätää. Se liikkuu helposti mastoa ylös-alas.

Koeajo

Muutaman viikon kyttäilyn jälkeen Nettiveneen ilmoituksista valikoitui seurantaan Joe 17 -venetyyppi. Veneitä oli eri varustuksin sekä kesän tai kaksi maalla odotelleita. Laskutoimitusten jälkeen päädytiin siihen, että suurempi remppaus ei kiinnosta. Salosta löytyi kriteerit täyttävä pursi, jossa oli kolmet purjeet sekä perämoottori.

Perjantaina saatiin avaimet ja ajo-ohjeet Salon eteläosassa sijaitsevalle laiturille. Vettä satoi vähemmän ja enemmän, eikä kaduttanut yhtään viime kesäinen sijoitus Muston vaatteisiin. Purjehduskuntoon laittaminen sujui nopeasti, vaikka mastossa oli muutama ylimääräinen(?) köysi. Ongelmia aiheutti perämoottori, jonka toimintaperiaate oli kummallekin hämärän peitossa. Soitto omistajalle ja näppärä neuvo bensatankin liittämisestä paikoileen auttoivat kummasti… Sitten matkaan.

Purjehtiminen myötätuuleen sujui leppoisasti virsikirja-moodissa. Pienen hetken kuluttua tajuttiin laskea kölikin ;-). Tuuliviiriä ja virtausnaruja amatööri kaipaa, joten ne on laitettava hankintalistalle. Takaisin tullessa tuuli oli vastainen ja Julle osoittautui nihkeäksi luovijaksi. Menee muutama purjehdus ennen kuin oppii arvioimaan peräsimen viiveisen vaikutuksen. Välillä saatiin kunnon vauhtia ja liplatusta aikaiseksi.

Lähellä laituria perämoottori otti ja sammui (tod.näk. käyttäjävika), mutta jatkettiin vanhalla vauhdilla hyvin loppuun asti. Lukittiin paatti paikoilleen.

Joe 17 oli kuvaustensa mukainen helppokäyttöinen ja pieni kahden hengen retkivene eli juuri sellainen mitä etsittiin. Koeajon vene oli täysin purjehduskuntoinen, joten satamassa soiteltiin ja sovittiin hinta sekä kaupantekopäivä.

Valmiina lähtöön

3_400

Tilava kajuutta

2_400

Oma vene

6_400

Nähdään pian!

8_400